Jekaterinburg–Irkutsk

 

Kun astuimme junahyttiin, toisella alapedillä istui harmaantunut mies. Hän tuijotti meitä herkeämättä kädet puuskassa.

Riisuimme lumipyryn kastelemat ulkovaatteemme ja asetimme matkatavaramme paikoilleen. Hytissä oli tuskastuttavan kuuma, eikä miehen röyhkeä tuijotus helpottanut oloamme yhtään. Istuimme puhumattomina paikoillamme.

Kohta mies kaivoi esiin yhden monista sanomalehdistään ja taitteli esiin mustavalkokuvan parrakkaasta tsaarista. Hän osoitti vuoroin kuvaa, vuoroin matkatoveriani. Nauroimme kaikki.

Aamulla ikkunasta avautuva maisema oli yhtä lumipyryä. Venäläisherra kaivoi puukon laukustaan. Hän leikkasi limpun paksuiksi siivuiksi ja omenan kukkaseksi. Sitten hän tilasi ravintolavaunusta jokaiselle kalakeiton, joissa maistui suolakurkku, ohra sekä paksu nokare smetanaa.

Illan suussa herra vaihtoi verkka-asunsa kauluspaitaan, solmioon, suoriin housuihin ja puvun takkiin. Hänen neljä matkalaukkuaan painoivat toivottoman paljon, mutta poika oli onneksi tullut asemalle vastaan.

Vilkutimme karvalakkipäisellen matkakumppanillemme hytin ikkunasta hyvästiksi.

 

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 8.1.2013.