Näistä haaveilen

 

Viime viikolla aurinko pysytteli piilossa. Minä pysyttelin sisätiloissa, laadin täydellisen tyttöpopsoittolistan ja haaveilin näistä.

Kevät Uudessa-Seelannissa. Liian täydelliset maisemat ovat luotaantyöntäviä, ja kesäinen Uusi-Seelanti sinisineen ja vihreineen on todellakin liian täydellinen. Keväisen Uuden-Seelannin murretut sävyt tuntuvat kotoisemmilta. Kauneimmat maisemat vaatisivat vaelluskenkiä, mutta onneksi tennarit riittävät todistettavasti jopa jäätikön valloitukseen.

Arki Itä-Timorissa. Miten rohkeaa olisi katsoa historiaa silmiin valtiossa, jonka olemassaolon maantiedon opettajani saattoi juuri ja juuri vahvistaa lukion karttakokeessa.

Suolavuoret Sisiliassa. Ja siinä samassa tulivuorimaisema, spaghetti alle vongole, tuore ricottajuusto ja matkalaukullinen oliiviöljyä. Voisiko Ryanair alkaa lentää uudestaan Tampere–Trapani-reittiä?

Koirahotelli Teksasissa. En ole oikeasti sitä tyyppiä, joka matkustaisi maailman toiselle laidalle pelkän hotellin perässä. Olen kuitenkin sitä tyyppiä, joka matkustaisi Teksasiin ihan vain Matkapassi-ohjelmassa näkemänsä kalkkarokäärmehodarin perässä, eikä minua haittaisi yöpyä hodarireissulla näin nätissä majapaikassa.

Lakritsiputiikki Göteborgissa. Seitsemäntoista suloista neliömetriä lakritsia kaikissa mahdollisissa muodoissa, aina karamelleista shampooseen. Tämän lisäksi Göteborgissa on kai neljä muuta lakritsikauppaa. Ihan ymmärrettävää, että ovat omineet lakritsipiipunkin.

Talvimaisema Sveitsissä. Sattuneesta syystä pääsen käymään Sveitsissä aika usein, mutta nyt viime kerrasta on vierähtänyt liian monta kuukautta. Näitä maisemia on ikävä. Lunta tänne meillekin, kiitos!

 

(Kuva on peräisin Naxosin paratiisisaarelta monta tammikuuta sitten.)