Trans-Mongolian junamatka päättyy Pekingiin. Kuka olisi uskonut, että reitin itäisin piste tuntuu kaikkein länsimaisimmalta.

Pekingissä kadut ovat siistejä, metro helppokäyttöinen, ihmiset ystävällisiä mutta varautuneita, tuotemerkit tuttuja, kyltit englanninkielisiä ja turistit eurooppalaisia. Poliisit hymyilevät. Kaupungilla liikkuu lapsiperheitä yömyöhälläkin.

Ruoka on taivaallista. Chiliä, inkivääriä, papuja, ituja ja valkosipulia. Mikään ei lillu hapanimelässä kastikkeessa kuten Suomen kiinalaisravintoloissa, vesi tarjoillaan ruokajuomaksi kuumana. Annoskoot ovat päättömän suuria. Me emme jätä murustakaan.

En koskaan hingunnut matkustaa Kiinaan. Se vaan sattui olemaan junamatkan päätepiste.

En edes suhtaudu turistin velvollisuuksiin kovin vakavasti. Ajattelin, että Pekingissä voi hyvin käydä näkemättä muuria.

Onneksi matkustin ja onneksi näin.

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 24.1.2013.