Mongolian-junassa junaemäntien kopista kuului jatkuvasti naurua, mutta lämmitys kytkettiin päälle vain vartiksi kerrallaan parin tunnin välein. Samovaarissa tuli sentään paloi suurimman osan matkasta. Hengitys höyrysi, kun yritin nukkua untuvatakkiin ja kahteen täkkiin kääriytyneenä.
Radanvarren kylät harvenevat. Junamatkasta on takana 7597 kilometriä, edessä vielä 1356.
Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 8.1.2013.
Irkutsk on Siperian Pariisi. Kaupungin tori on auki talvellakin. Puolet kojuista myy mongolialaisia kamelinkarvasukkia ja poronnahkasaappaita, puolet ruokatarvikkeita.
Kaikki on umpijäässä. Baikal-järvestä pyydetyt kalat törröttävät pystyssä muovikoreissa. Huurteiset vadelmat ja puolukat myydään litrahintaan isoista laareista. En halua kuvitella, miltä kivikovat tomaatit, omenat ja persimonit näyttävät kotona sulaessaan.
Eniten iloa kireästä pakkasesta on jäätelömyyjille. Litran jäätelöpaketit ja irtona myytävät tuutit on aseteltu myyntipöydälle siistiin riviin. Pakastinta ei tarvita. Miksei tätä ole keksitty Suomessa?
Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 8.1.2013.
