Moskovassa asuu yksitoista miljoonaa ihmistä. Opin tämän toissapäivänä. En tiennyt sitäkään, että täällä kahvilat ja ruokakaupat, kivatkin sellaiset, ovat auki vuorokauden ympäri. Että metrot, kaikki yksitoista linjaa, kulkevat aamusta iltaan 80 sekunnin välein. Rautatieasemia on 12 ja lentokenttiä kolme, ostoskeskuksia loputtomasti.

Silti Moskovan keskustasta puuttuvat monet suurkaupungin tuntomerkit: kodittomat ja kerjuulla kiertäjät, uutuuttaan kiiltävät lasipalatsit ja valtavat turistimassat. Monet kadut ovat hiljaisia, mutta kaikkialla tuntuu turvalliselta.

Usein ulkomailla yritän parhaani sulautuakseni joukkoon, mutta täällä se tuntuu mahdotonta. Minun takistani kun puuttuvat turkisreunukset, saappaani ovat juntit ja matkakumppanilla on tuo parta. Siitä huolimatta meidät on pysäytetty kadulla jo kahdesti reittiohjeiden toivossa. En tiedä, kummalla on enemmän vaikeuksia sijoittaa toinen kontekstiinsa: minulla vai kysyjällä.

Venäjä tuntuu uudelta ja jännittävältä tavalla, jota en ole muualla Itä-Euroopassa tuntenut.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 30.12.2012.