Tallinna

131028_1.jpg

 

Junamatkustusta on helppo romantisoida, mutta jos jollain kulkuneuvolla matkanteko on tärkeämpää kuin määränpää, se on risteilyalus. Silti laiva on yksi parjatuimmista liikennevälineistä. Tämän on muututtava.

Laivaan asetutaan kodiksi. Omaisuus levitetään hytin pedille, kahvilan nurkkaan tai sen lepohuoneen penkille, jonka vieressä pelikoneet kilkuttavat läpi yön. Voisiko olla miellyttävämpää?

Laivalla herkutellaan kiireettömästi. Ostoskori ladotaan täyteen suklaata, makkaroita ja kuohuvaa tai lautanen kukkuralleen lohta, mätiä ja smetanaa. Jälkiruoaksi valitaan sitä samaa suklaavaahtoa kuin lasten pöydästä 80-luvulla. Kiristävä vyö on pieni hinta tästä autuudesta.

Missään muualla ei tunnu yhtä oikealta tilata drinkkiä, jota koristaa vähintään yksi seuraavista: paperinen sateenvarjo, foliopalmu tai pimeässä hohtava valotikku. Miten sääli, että cocktailtikkuja ei juurikaan harrasteta maissa.

Laivalla puhelin on hyödytön ja keskustelu rönsyilee.

Mikä tärkeintä, laivalla tuntuu siltä, että Suomi on osa Eurooppaa. Unohtakaa karaoket ja halvasta juomasta hullaantumiset. Laivaterminaalin aamukuhina todistaa, että hah, me olemme yksi teistä. Pariisiin emme hurauta tuosta noin vain, Barcelonaankaan emme aja yön selässä, mutta ainakin meillä on risteilyalukset. 

Joko uskotte? 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *