Antoisaa vai sittenkin hysteeristä

Syksyn opinnot alkavat omalta osaltani tänään. Hyvin pehmeästi, yhdellä parituntisella massaluennolla, missä voin helposti piiloutua huppuun ja sulautua massaan. Suurin osa kursseista starttaa vasta ensi viikolla. Ja tämähän on minusta paras ja ainoa tapa aloittaa opinnot. Varovaisesti. Vaikka pyrinkin välttämään yleistä syyshysteriaa (sellaista, jossa kynttilöiden tunnelma leimahtaa tuhoisaksi tulipaloksi ja sienissä piilee myrkytys), niin totuus on, että yliopistolle palaaminen on minun mielestäni erityisen pelottavaa.

Olenhan opintojen pariin toki palannut moneen kertaan ennenkin, mutta kun se paluu ei ole aina mennyt…ihan putkeen. Ja nyt minulla on (taas) parin vuoden taukokin takana, joten, täytyyhän sen olla kauheaa. Siellähän on paljon vieraita ihmisiä, joille voi joutua puhumaan, enkä takuulla löydä oikeaan luentosaliin, ja opiskelijahintaiset lounaatkin jäävät hyödyntämättä, koska yksin syöminen on supernoloa (ystäväni ovat valmistuneet ajat sitten).

…eh?

Kaverit väittävät, että siellä ei ole mitään pelättävää. Mutta puhuvatko totta?