Betonista

bjalka3.jpg

Betoniesineiden tarina alkaa kaiutinjaloista. Kultaseni halusi rakentaa uudet kaiutintelineet, betonista valetut. Ne eivät ole ihan valmiit vielä, mutta tässä kuitenkin muutama kuva näistä vajaan metrin mittaisista tolpista. Kokonaiskuvaa ei ole valitettavasti, koska en ole Oikea sisustusbloggaaja, joka siivoaa ja asettelee olohuoneen uusiksi kuvausta varten. (Sen verran sisustusbloggaaja kuitenkin, etten voi laittaa kuvaa tuosta ”epäsiististä” näystä, joka olkkarissamme nyt vallitsee.)

bjalka1.jpg

Anyway, you get the point?

bjalka2.jpg

Betonimössöä on vaikea tuottaa täsmällistä määrää tällaiseen projektiin, joten sitä jäi tietenkin yli.
-”Tässä olis nyt hyvää mustalla värjättyä betonia, mitä pientä haluaisit valaa?” hän kysyi.

Parin minuutin suunnitelmaksi muodostui kokeilla jotakin pieniä kynttilän alusia, ja sen sellaista. Yksi ontto kokeilumme epäonnistui, koska sopivia välineitä ei ollut, mutta muutama kelpo tuote syntyi.

betoni3.jpg

Tämä möykky syntyi tyhjään maitopurkkiin, ja sen päätin jättää ihan koriste-esineeksi.

betoni4.jpg

Toinen esine oli pyöreä kynttilän alunen (tai sellaisena se nyt meillä toimii).

betoni2.jpg

betoni1.jpg

Unohdin kuvata kolmannen betonimöykyn. Kolmantena syntyi suorakulmion muotoinen ”kynttilän alunen”, mutta se on hieman muhkumpi kuin nämä kaksi. 

Mitäs tykkäät?

Muoti Sisustus Oma elämä Trendit

Lahdelman historia

Perheeni osti siis kesämökin. Ja mikä paratiisi Lahdelma onkaan! Siellä on rantatontilla tilaa temmeltää. Edellisen omistajan kanssa oli tietenkin sovittu, että he voivat jättää joitakin tavaroita mökille, mikäli heillä ei ole niille tarvetta muualla. Äidilläni oli varmaankin mielessä senkaltaisia asioita kuin pesuvati ja pari sekalaista kahvikuppia. Ja miten kävi? Edelliset omistajat jättivät mökille kaiken irtaimiston. Lasten lelut, astiat, kahvinkeitin, kaikki huonekalut, seinätaulut, koriste-esineet, kirjoja, patjoja, pöytäliinat, viltit, kaiken. Onhan siellä varmasti turhaakin, jonka joudumme hoitamaan kierrätykseen, mutta löytyi myös  aivan uskomattomia aarteita. 

Aarteiden etulinjassa: Lahdelman kuvallinen historiikki.

ensinaky.jpg

Monilla ihmisillä kesämökki on ollut suvun omistuksessa jo monen sukupolven ajan, tai kesämökiksi on muodostunut aiempien sukupolvien kotipaikka. Siinä tapauksessa mökin historia on perheelle varsin selkeä, ellei jopa itsestäänselvä. Kun taas ostaa perheelle kesämökin joltakin toiselta, saattaa mökin historia jäädä hämärän peittoon. Ainahan historia on olemassa, ja tottahan toki rakennusten ikä kertoo yhtä ja laiturin kunto toista, mutta entäs ne edelliset asukkaat? Heistä ei tiedä mitään, eikä heitä varmaan edes ajatella sen suuremmin, kun rynnätään nauttimaan omasta mökistä, jonne rahdataan omat tavarat ja eletään omilla tavoilla

Itsekin hehkutan lakkaamatta, että vihdoinkin ihan ikioma kesämökki! Olen kuitenkin täysin mykistynyt, kun pääsen selaamaan kuvallista kertomusta Lahdelman menneestä elämästä. Historiikki alkaa 50-luvun rakennusprojektista, jossa nousee tontin nykyinen ”päärakennus”, eli, meijäm mökki. Sitten seuraa valokuvia ja kertomuksia vuosikymmenten varrelta aina nykypäivään asti.

lahdelma.jpg

Täydellinen historiikki ei sinänsä ole, että tontilla on tietenkin ollut elämää paljon ennen sitä. Savusaunan seinästä äitini taisi bongata vuosiluvun tuhat-kahdeksansataa-jotain. Mutta hurjan arvokas on tuo 60 vuoden tietopaketti siitäkin huolimatta, totta kai. Siskoni kertoi selanneensa sen jo läpi, ja törmäsi kuulemma moniin esineisiin, jotka ovat mökillä edelleen.

En pysty järkevin sanoin kuvaamaan, miten hienoa on, että tuota kirjaa on alunperin ymmärretty alkaa kokoamaan. 

Minkälainen historia teidän mökillä on?

Suhteet Sisustus Oma elämä Suosittelen