Minulta on muutamia kertoja kysytty, että mistä se palstan nimi oikein tulee, mikä se on se muuri? Odotin itse asiassa törmääväni tähän kysymykseen paljon useammin, ja loinkin aiheesta ensimmäisen juttuluonnoksen jo 2.4. eli palstani toisena elinpäivänä. Itselleni oli tärkeää, että keksin blogille myös merkityksellisen nimen. Siksi haluan avata sitä teillekin vähän lisää.

En aikonut nimetä palstaani Plikan blogiksi, mutta hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta lähdin kuitenkin liikkeelle. Nimeni on Dingo Riikka. Tykkään musiikista, ja Muimusta (vanhempieni kissa). Näistä muodostui ensin RiiMu. Riimu-sana hymyilytti ja aiheutti hyväksyvää nyökyttelyä, sillä se toi mieleen hevoset, joista myös pidän. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle, myhäilin.

Like I said. Tykkään hevosista.
 

Riimu kehittyi riimukiveksi, ja ensimmäinen nimi, jota palstalleni todella harkitsin, oli Riimukirjoituksia. Se olisi periaatteessa ollut varsin hyvä blogin nimi, mutta se ei tuntunut omalle. Siinä on vähän liian historiallinen ja vakava kaiku. Saman niminen kirjallisuusblogikin taisi jo olla verkossa. Pohdiskelin myös muita sanaväännöskäännöksiä (tykkään minä muustakin kuin hevosista), mutta mikään idea ei oikein lähtenyt lentoon. Sitten, jotenkin sattumalta, mindmappiini pyörimään jäänyt rii-mu kääntyi yhtäkkiä päässäni ympäri, muotoon

muu-ri.

Muuri tuntui välittömästi todella hyvältä. Muuri peittää. Muuri merkkaa rajaa. Muuri suojaa ja turvaa. Muuri on esirippu, kansikuva. Muurissa on siis kaikki, mitä bloggaaja tarvitsee; Voin tarvittaessa peittää kasvoni, minulla on yksityisyydensuoja. Minä piirrän Muuriin ääriviivoja itsestäni, elämästäni ja ajatuksistani, mutta jokainen lukija värittää kuvan omalla tavallaan. (Saatan toki tarjota maalaustarvikkeita.) Minä pysyn Muurin takana piilossa, mutta kuvia minusta syntyy yhtä monta kuin teitä taiteilijoitakin on.

Tällä hetkellä suurin osa lukijoistani tuntee minut varsin hyvin (moikka vaan kuomaseni!) joten heidän ei tarvitse käyttää värikynää niin villisti. Sen sijaan lukija, joka ei ole koskaan tavannut minua, voi päästää sisäisen Picassonsa irti oikein kunnolla. Hänenkin teoksensa on kuitenkin jonkinlainen kuva minusta.

”You’re a different human being to everyone you meet”, luin sen jostain (internetistä tietenkin) hiljattain. Sopii tähän kuin nyrkki silmään.

Täällä mystisen Muurin takana on ihminen. Eriskummallinen, ja kuitenkin niin tavallinen. Oma itsenikin olen varmaan vain itselleni, ja kaikille muille ihmisille olen se joku toisenlainen ihminen. Väärinkäsityksiltä tuskin vältytään, mutta mitä sitten. Sellaista on elämä internetissä.

Lopulta siis päätin, että Muurin takana on bloggaajan hyvä piileskellä. Muurin suojista voi huudella sopimattomuuksiakin, eikä kukaan osu mädällä tomaatilla naamaan. Halutessani voin kuitenkin kurkata Muurin yli ja katsoa lukijaa silmiin.

(Lopuksi piti tietenkin vielä googlettaa, ettei sen nimistä blogia ole jo eetterissä. Ei ollut, huh. Jee.)

Tähän loppuun sopii Googlen runo Muurista. Sanan miekka. Pilvimuuri. Mahtavaa symboliikkaa.

Mitä sinulle tuli mieleen Muuri-nimestä? Maalaatko vesiväreillä vai vahaliiduilla? Kerro, kerro, kerro!
Toivottavasti Muurista pilkottaa valoa teidän kaikkien elämään!