Ponit ovat virheettömiä

Kun huomasin ensimmäisen kirjoitusvirheen palstallani, vedin hirveät kilarit. Kirjoitin motoilusta. (Motoilu voisi olla sana metsäkoneyrittäjän tyttären palstalla, mutta minä en puhunut motosta.) Olin aivan järjiltäni. Enhän minä tee virheitä.

Aaai en tee virheitä? No juu teen kyllä. Mutta vihaan ja pelkään virheiden tekemistä. Täten kaikkea tekemistäni varjostaa loputon arpominen. Saatan kirjoittaessanikin miettiä tuntitolkulla jotakin yhtä lausetta ja sen täydellistä rakennetta. Ymmärrän, että se on melko järjetöntä, ja pyrinkin pääsemään tästä tavasta irti. Yritän siis tietoisesti kirjoittaa juttuja nopeammin, miettimättä liikaa. Usein olen sitten pettynyt. Ompa juttuni huono, en miettinyt loppuun asti. Pian tajuan kuitenkin, että vika on ihan omassa päässäni. Tehdyt jutut on tehty, pian ne unohtuvat. Unohdan ne itse, ja ennen kaikkea ne unohtuvat lukijoilta. Internet on taas täynnä uutta, mielenkiintoisempaa materiaalia. 

Jotta tässäkin jutussa olisi jotakin mielenkiintoista, kas tässä, nahkaponi.
nahkaponi.jpg

Tietenkin jonkinlaista laaduntarkkailua tulee suorittaa. Ja siinä te lukijatkin voitte auttaa. Antamalla tietenkin palautetta ja kommentteja. Tarvitsen sivelyjä. Negatiivinenkin palaute on ihan tervetullutta. (Anonyymi kommentointi tarjoaa teille tähän suuria mahdollisuuksia, jos ette muuten tohdi.) Helpoin tapa antaa palautetta on tykätä mielenkiintoisista jutuista. Sehän onkin jo tuttua facebookista. Peukuttaminen Lilyssä tapahtuu sydämettämällä. Jokaisen jutun päällä on pieni sydämen kuva, jota painamalla ilmaiset tykkääväsi kyseisestä jutusta.

Minulla on ollut lähes palstan ensimmäisestä päivästä alkaen työn alla syvällisempi teksti aiheesta Muuri. Lueskelen, korjailen ja täydentelen sitä hiljalleen, ja sitten jossain vaiheessa, kun on sen aika, julkaisen. Jotkut jutut on paras miettiä loppuun asti.

Suhteet Oma elämä

Let Inez take care of you

Mikä on Tampereen paras baari? Se on Tapas Bar & Sidreria Inez. Viime kesänä sen jo opin mutta viime lauantaina sain taas räjäyttävän muistutuksen. Missään muualla ei tunnelma, ruoka, juoma ja palvelu kohtaa niin laadukkaasti, niin vaivattoman oloisesti.

Inezin juomalista on mahdollisesti Tampereen pisin, mutta sitä ei välttämättä tarvita, koska henkilökunta on niin osaavaa. Useimmiten he kysyvät vain mieltymyksiä, ja suosittelevat jotakin, enkä ole kertaakaan joutunut pettymään tähän järjestelyyn. Tapas-lista on mielenkiintoinen ja maistuva, mutta ruokalistaakaan ei ole pakko katsoa, jollei halua.

Inez tarjoaa nimittäin kolmeen eri budjettiin – 20, 40 tai 60 euroa – sopivia Let Us Take Care Of You -paketteja. Toisin sanoen, ilmoitat budjettisi, mahdolliset allergiasi tai muut rajoitteet, ja he päättävät kattauksen puolestasi. Ja tekevät sen hyvin. Käytännössä paketti voi sisältää mitä tahansa. Jos olet liikkeellä autolla ja haluat pysytellä vesilinjalla, saat halutessasi koko rahan edestä ruokaa. Jos ei ole nälkä, voit valita pelkät juomat. Tällöin saat kattavan maistelupaketin, jossa opit erilaisista juomista, rypäleistä, valmistustavoista jne.

Viime lauantaina olimme avomieheni kanssa treffeillä. Aluksi teatterissa, sitten Inezissä syömässä. Olin kuullut näistä huolenpitopaketeista hyvää, joten kokeilimme sellaista. Valitsimme budjetiksi 60 euroa ja sisällöksi sekä ruokaa että juomaa. Ihana pitkän kaavan illallinen siis. Paketin sisältö oli yllättävä, maistuva ja runsas. Yksi ravintola-alan rautainen ammattilainen, kymmenen tapas-annosta, 14 lasia erilaisia juomia. (Cavaa, siideriä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä, jälkiruokaviiniä, aperitiiviä, digestiiviä…mitä niitä nyt oli.) Jokaiselle lasilliselle (lukuun ottamatta aperitiivejä ja digestiivejä) oli ruokapari, jonka kanssa lasillinen siemailtiin. Sympaattinen tarjoilijamme selvensi eritoten, että ruoka ja juoma pitää nimenomaan laittaa suuhun yhtä aikaa, jolloin maut sekoittuvat.

Omnomnom.

Toisen kattauksen alussa päätimme, että pitäisi kuitenkin ottaa kuva tarjoiluista, vaikka se onkin niin kauhea klisee. Tiesitkö, että joka kolmas kännykkäkameralla otettu kuva otetaan ruuasta?

inez.jpg

Ruokaa tuli siis perinteiset kolme kattausta. Ja kaikki oli ihanaa. Itseni kaltaiselle epäpäätöksentekijälle täydellinen ratkaisu. Jopa pieni lasillinen olutta maistui oikeaan ruokaan yhdistettynä, vaikken normaalisti siedä suullista edempää. Uskaltaisin vieläpä tähän loppuun väittää, että kyseessä on Tampereen edullisin ”maistelumenu”.

Menikö naurettavan ylitsevuotavaksi kehumiseksi? Voin kyllä tähän loppuun kertoa, että elämystä haittasi yksi miinus. Nimittäin kaikki muut tarjoilijat, paitsi omasta kattauksestamme vastuussa ollut ammattilainen, olivat tilanteestamme pihalla kuin lumiukot, ja hämmensivät meitä kattausten välissä kommenteillaan ja kysymyksillään. Ennen tätä olen kuitenkin saanut Inezissä ainoastaan ehdottoman hyvää ja asiantuntevaa palvelua, joten uskallan edelleen hehkuttaa palvelua hyvänä. Olen myös lähettänyt ravintolaan romaanipituisen palautteen aiheesta, jotta he osaisivat parantaa eri tarjoilijoiden välistä kommunikointia.

Löydät Inezin facebookista, missä voit myös aistia heidän rennon asenteensa. Inez kuuluu tamperelaiseen Gastropub-ketjuun, jonka muutkin ravintolat ovat täyttä kultaa. Käykäähän kokeilemassa itse, jos ette usko.

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen