Kohti unelmia

Tiedätkö sen tunteen kun arki tuntuu harmaalta ja jokainen päivä toistaa itseään? Mielenkiinto tehdä ja saada asioita aikaiseksi hipoo nollissa. Tältä musta tuntui keväästä asti ja kaipasin jotain uutta. Uutta ympäristöä, uusia ihmisiä, uusia haasteita.

Kesälomalla sain päähänpiston lähteä lomailemaan muutamaksi päiväksi Turkuun. Lomalla tämä kaupunki tempaisi minut mukaansa vanhojen rakennusten, jokilaivojen, terassien ja aurinkon viettelemänä.
​
Kotiinpalun jälkeen tyhjyyden tunne elämässä vahvistui ja päätin että nyt on repäistävä. Heitin työhakemuksen lonkalta, eikä aikaakaan kun sain kutsun haastatteluun. Siispä pian ilman odotuksia marssin pitkin jokivartta kohti haastattelua. Hetkessä kaikki oli ohi ja astelin ulos työsopimus kädessäni. Koko kroppa tärisi ja mielessäni ajattelin että jes nyt musta tulee turkulainen!

Aikaa oli kuukausi. Hoitaa uusi asunto, irtisanoa nykyinen sekä ilmoittaa töihin lähdöstäni.
Tässä vaiheessa olin innoissani ja hehkutin kuinka hienoa on päästä hyppäämään täysin tuntemattomaan ilman että kukaan tuntee sua.

Miten paljon siinä kuukaudessa sitten voikaan tapahtua?
Tutustuin aivan uudella tavalla naapureihini, jotka sattuvat olemaan maailman parhaita! Sain siis 4 uutta ystävää omasta pihapiiristä!
Töissä monet kerrat itkettiin kuinka huikealla meiningillä ja porukalla ollaan painettu menemään.
Ystävien kanssa pohdittiin kuinka kaikki pysyy ennallaan vaikka välimatka kasvaakin eikä kyläilemään pääse enää 10 minuutissa.

Pian olisikin jo muuton aika ja sitä odotin innolla, sillä uusi täydellinen asunto oli löytynyt!

• K