Uusi aamu ja uusi koti! Muutama laatikko pitäisi vielä purkaa ja lähteä tutustumaan miltä maailma täällä etelässä näyttää. Ehkä juoda aamukahvit kivan terassin varjossa koiran loikoilessa jaloissa. Avoimin mielin lähdin tutkimaan reittiä pitkin jokivartta kohti uutta työmaata.
Vielä olisi viikko lomaa jonka jälkeen alottaisin tuon unelmien uuden urakan.

Päivät lipui toinen toistaan nopeammin ja pian koittikin maanantai ja ensimmäinen työvuoro. Hurjaa hypätä uudessa paikassa heti asiakkaiden eteen ilman tietämystä mistään, mutta kaivoin itsevarmuuteni peliin.
Tuli perjantai ja tarkoituksena oli lähteä messuille uusien työtoverusten kanssa. Aamu valkeni väsynein merkin eilisen iltavuoron jäljiltä. Enää kaksi vuoroa ja ensimmäinen vapaapäivä koittaisi. Silloin saisin ystäväni vierailemaan ja hieman koti-ikävää haihtumaan.

Kolme porrasta. Tasanne. Porras. Ja rutina. Kipu oli helvetillistä mutta messuille oli lähdettävä ja hammasta purren roudasin tavarat autoon. Ajoin messukeskukseen ja purettiin tavarat, kipu yltyi entisestään. Yksi kommentti ”ei toikaan voi tehdä mitään kun on vähän jalka kipeä” kirvoitti kyyneleet silmiini. Sen jälkeen hyppäsin taksiin ja pian istuinkin pyörätuolissa terveystalon käytävällä. Maailman mukavin hoitaja sai onneksi minut paremmalle tuulelle. Jossain shokin ja kivun tiloissa en pystynyt toimimaan enkä muista mitä lääkäri minulle puhui.

Taas istuin taksin kyydissä kohti kotia. Jalkaa särki ja olin itkenyt kaikki meikit kasvoiltani. Kotona odotti koira lenkittämistä ja jääkaappi huusi tyhjyyttään. Jossain välissä heräsin lattialta. Kivun vuoksi olin menettänyt tajuntani.

Elämäni pisimmät päivät alkoivat siitä.

• K

Viimeinen viikko vanhassa kodissa, siinä oikeassa kodissa kului nopeasti. Oli pakattu urakalla, hyvästelty kaikki kaverit ja enää muutama työvuoro edessä. Arki kului liian nopeasti ja toivoin jo että voisin jäädä siihen hetkeen ja omaan kotiin. Tuo koti joka oli ollut joskus yhteinen, missä oli paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Josta olikin tullut sitten vain minun kotini.

Tuli viimeinen vuoro töissä ja viimeinen aamu tuttujen koirapuistolaisten kanssa. Siinä puistossa missä oltiin käyty viimeiset kaksi vuotta ja saatu paljon uusia ystäviä. Kyyneleet valuivat kun astuin puiston portista. Puistolaiset olivat järjestäneet läksiäiset, kahvia, pullaa, koirille paljon herkkuja sekä teettäneet taulun josta löytyi kaikkien rakkaiden nelijalkaisten kuvat. Nyt se todellisuus valkeni, kuinka paljon tärkeitä ihmisiä ympärilläni oli.

Tuli viimeinen lauantai-ilta. Naapurini pyysi minua ulos ja kävimme läksiäisviinillä. Tuo ihminen jota en vielä kuukausi sitten tuntenut oli muuttunut minulle läheiseksi.

Viimeinen päivä. Sunnuntai. Kaikki tavarat pakattuna katsoin kotiani josta en ollut valmis luopumaan vielä.
Viimeinen yö. Maanantai. Kello pärähti kuudelta soimaan ja katselin kauniina loistavaa Jyväskylää parvekkeelta. Tätä näkymää ei enää olisi.

Muuttoautojen nokka kohti turkua alkoi. Matka oli hyvin hiljainen ja tunnelma haikea.

• K