Viimeiset vilahdukset vanhasta

Viimeinen viikko vanhassa kodissa, siinä oikeassa kodissa kului nopeasti. Oli pakattu urakalla, hyvästelty kaikki kaverit ja enää muutama työvuoro edessä. Arki kului liian nopeasti ja toivoin jo että voisin jäädä siihen hetkeen ja omaan kotiin. Tuo koti joka oli ollut joskus yhteinen, missä oli paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Josta olikin tullut sitten vain minun kotini.

Tuli viimeinen vuoro töissä ja viimeinen aamu tuttujen koirapuistolaisten kanssa. Siinä puistossa missä oltiin käyty viimeiset kaksi vuotta ja saatu paljon uusia ystäviä. Kyyneleet valuivat kun astuin puiston portista. Puistolaiset olivat järjestäneet läksiäiset, kahvia, pullaa, koirille paljon herkkuja sekä teettäneet taulun josta löytyi kaikkien rakkaiden nelijalkaisten kuvat. Nyt se todellisuus valkeni, kuinka paljon tärkeitä ihmisiä ympärilläni oli.

Tuli viimeinen lauantai-ilta. Naapurini pyysi minua ulos ja kävimme läksiäisviinillä. Tuo ihminen jota en vielä kuukausi sitten tuntenut oli muuttunut minulle läheiseksi.

Viimeinen päivä. Sunnuntai. Kaikki tavarat pakattuna katsoin kotiani josta en ollut valmis luopumaan vielä.
Viimeinen yö. Maanantai. Kello pärähti kuudelta soimaan ja katselin kauniina loistavaa Jyväskylää parvekkeelta. Tätä näkymää ei enää olisi.

Muuttoautojen nokka kohti turkua alkoi. Matka oli hyvin hiljainen ja tunnelma haikea.

• K