Minä <3 Treenipäiväkirja
Kyllä, olen rakastunut. Tuo pieni musta kova esine, joka nykyään kulkee mukanani salikassissa (siis se vihko, älkää kuvitelko mitään muuta), toimii tällä hetkellä kuin personal trainerina tai treenikaverina. Olen treenannut salilla kesäkuun lopusta asti ja tähän asti olen jokaisen treenin tehnyt ilman minkäänlaista treenikaveria tai sparraajaa, ja ryhmätunneillakin olen käynyt jopa kerran. Ainoa patistajani on siis ollut minä itse, ja siksi ehkä treenini jäikin hieman tuossa vuoden vaihteen jälkeen kalorimääriä laskiessani junnaamaan. Mutta nyt olen löytänyt uutta puhtia tästä pikkukaveristani! Kerrankin joutui löntystään salilta kotiin kun oli lihakset niin hellinä. Ja vielä uskomattomammalta se kuulostaa, kun ottaa huomioon, että takana on nihkeät yöunet ja kello viiden herätys.
Olen kesää varten ottanut treenaamisen osalta tavoitteeksi hieman kiinteyttää vatsan seutua, parantaa lihaserottuvuutta ja tietenkin kasvattaa sitä lihasta siinä ohessa. Painon kanssa muuten ei mitään ole ongelmaa, vaikka onkin kesästä noussut 55kg:sta melkein 59kg:hen, mutta tuolloin ei vielä ollut juuri yhtään lihasta. Kuvia vertailemalla huomaa tuon kaiken tulleen painon olevan kyllä vain sitä lihasta. Tällä hetkellä syön päivittäin n. 1250kcal, eli 5x250kcal ja pyrin käymään salilla 4 kertaa viikossa. Juoksemassa käyn salin lisäksi toisinaan, en joka viikko, mutta aina kun saan inspiraation niin heitän lenkkarit jalkaan ja lähden pojan kanssa hölköttelemään. Yleensä olemme tehneet sunnuntailenkin mummulaan Ylöjärven puolelle. Matkaa tulee suuntaan noin 4-6km riippuen mitä reittiä milloinkin käyttää. Viikonloput pyrin ottamaan vähän rennommin tuon syömisen kanssa, muttei nyt silti mitään övereitä. Tällä on menty nyt reilu kuukausi, ja tähän asti on hyvin jaksettu, joskin juuri tuo jämähtäminen luultavimmin oli osiltaan syytä kalorivajeesta. Mutta mitään huutavaa nälkää ei ole missään välissä ollut, nytkin olo on ollut enimmäkseen täysin kylläinen ja olen oppinut kuuntelemaan enemmän sitä todellista näläntunnetta, kuin että söisi jokaiseen mielitekoon.
Myös karkkien ja muiden herkkujen kanssa on mennyt yllättävän hyvin. En ole itse ostanut karkkia, jäätelöä yms. sitten viime syksyn. Silloin tällöin kyläillessä saatan maistaa jos joku on itse tehnyt jotain, tai jos olen ollut ulkona syömässä niin toisinaan jälkkäriäkin on syöty. Mutta sehän ei millään tapaa mitään muuta. Välillä saa nauttiakin. Eniten ihmettelen, että olen itse osannut kävellä kaupassa kaikkien herkkujen ja karkkien ohi näinkin pitkään, eikä kotosalla mielitekoja niihin edes tule. Kun on oppinut herkuttelemaan terveellisesti ja kevyesti, ei ole ollut vaikea luopua kaikista niistä sokerimössöistä. Yksi tämän hetken suurin herkkuni on Femimalin HerWhey Choco-Coco heraproteiinijauhe. Se vaan on niin taivaallista. Sekoitan sitä toisinaan puuroon tai rahkaan, jolloin hieman vettä lisäämällä koostumus on kuin vanukkaalla. Sekaan vielä kourallinen mustikoita ja makunystyrät kiittää. Kyseinen jauhe ei kuitenkaan ole halvimmasta päästä, kun yksi 750g pönttö maksaa yli 30€. Enpä olisi tätä koskaan löytänyt ellei se tarjouksessa olisi ollut, ja aika hatusta valitsin tämän kun etsin mahdollisimman vähäkcal prodejauhetta. Siksi en käytäkään sitä kuin spesiaaleina herkkutteluhetkinä, ja salilla mukana kulkee StarNutritionin Whey-80 minttusuklaan ja vaniljan mauissa.
On ollut myös jännää huomata kuinka oma makuaisti on muuttunut ihan hirveästi taas. Kun aloitin kuntosalin kaikki rahkani mitä suuhun pistin olivat tyyliin profeelejä tai skyrejä, enkä millään kyennyt syömään kunnolla tavallista maustamatonta rahkaa, vaikka sekoitin sekaan mitä. Maku ei vain sopinut suuhuni. Nykyään olen jättänyt kaikki keinotekoisesti maustetut rahkat ja muut ruuat pois, koska ne ovat se ällötys. Ne maistuvat suuhuni nykyään pelkälle makeutusaineelle. Sokerin pois jättö on siis tosiaankin tehnyt hyvää, eihän sitä muuta voisi luullakaan. Marjat ja hedelmät ovat paras makeutus, en käytä edes hunajaa tai steviaa. Noistakin enemmän marjoja. Myöskin leivän olen jättänyt vallan pois, koska huomasin sen vain saavan vatsani käymään ikävällä tavalla. Joten parempi ilman kuin maha kaasupallona. Eipä ole tullut kaipailtuakaan. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta ei pidä liian ruokanatsiksi ryhtyä. Pitää osata välillä höllätä ja nauttia.
Jos lihakseni ovat huomenna liikkumiskykyiset tämän päiväisen treenin jäljiltä, ja saisin nukuttua hieman paremmin, ajattelin ehkäpä uskaltautua elämäni toiselle ryhmäliikuntatunnille. Tekisi niin palavasti mieli mennä kokeilemaan bodypumppia. Saa nähdä mikä fiilis on huomenna. Toivon pääseväni edes ylös sängystä.
Se vaan on niiiiiin hyvää… ♥
Kyseisestä jauheesta tehty rahka”vanukas”. Simply the best.
Tässä vielä meidän aamuvirkku kello viiden herääjä, vetää sikeitä salin aulassa…
