Hiljaiseloa..

Kuten huomata saattaa, on ollut hieman hiljaista blogin puolella. Tätä se nyt sitten on, kun yhdistetään lapsi, opiskelu, sali ja kaikki muu. Mennään tukka putkella, eikä jää oikein aikaa istuskella ja ihmetellä. En ole edes kerennyt avaamaan tietokonetta viimeiseen kolmeen viikkoon. Mutta en valita, on ihan kiva saada välillä muutakin sisältöä kuin pelkkä kotona ja salilla hilluminen.

Päivät menevät menevät yleensä niin, että aamulla kun herätään, tehdään aamutoimet ja syödään, lähdetään salille, hoidetaan kaikki tarvittavat asiat (kuten kaupassa käynti, siivoilut, ruuanlaitto, pojan tarpeet yms.) syön ja lähden kouluun. Lähden siinä puoli kuuden nurkilla ja pääsen takaisin kotiin puoli kymmenen aikoihin. Eli eipä siinä juurikaan ylimääräistä aikaa jää. Tietenkin koulukin voisi alkaa jo viideltä, jos tunteja olisi jaksossa ollut enemmän, eikä perjantaisin ole koulua laisinkaan, mutta pyrin viettämään aikaa silloin sitten poitsun kanssa, kun en koulupäivinä juurikaan kerkeä. Ja pitäähän sitä uhrata aikaa kotosallakin opiskeluille.

Olen saanut pidettyä motivaation opiskeluun hyvin yllä, mitä vähän ihmettelen. Viimeksi kun lukio-opinnot meni miten meni, sen vuoksi kun poissaoloja kertyi reilusti yli 300 tuntia… Minulla ei ole nyt kuin matikka ja ruotsi ekassa jaksossa (juuri ne mitä inhoan eniten..), ruotsikin on ihan omasta vapaasta tahdosta, koska olen kyllä ruotsin jo suorittanut aikaisemmin. Mutta haluan vähän parantaa sitä ja nostaa arvosanaani sen kohdalla, sekä mahdollisesti kirjoittaa sen ensi syksynä. Eipä siitä ainakaan haittaa ole.Päättötodistuksen lukiosta saadakseni, minun ei tarvitsi käydä kuin matikan kurssit. Poissaoloja tähän asti ei siis ole tullut kuin yhdeltä tunnilta, sekin heti ensimmäinen ruotsin tunti ja koska olin kuumeessa.

Eikä senkään puolesta ole tehnyt tiukkaa, että kokisin kovaa eroahdistusta poitsusta, tai toisinpäin. Tietenkin haluaisin olla pojan kanssa, mutta kyllä aivot kaipaa välillä jotain muutakin virikettä. Isi ja poitsu on pärjännyt keskenään hienosti, ja isin ollessa töissä isovanhemmat hoitavat. Olen todella iloinen ja tyytyväinen, kuinka paljon mieheni vanhemmat ovat tulleet asian kanssa vastaan. Ja minun ei tarvitse murehtia, että kuinkahan se poitsu pärjää, kun tiedän, että kun tulen kotiin, hän nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Mikä onkin ollut helpotus. Se, että olen ollut illat poissa ja en ole se joka on pojan nukuttanut, on helpottanut todella paljon pojan nukkumaan laittoa. Ennen kun oli todella vaikea saada poika nukkumaan ilman rintaa, saatika vielä omaan sänkyyn, kun nykyään saan itsekin pojan nukkumaan vain laittamalla hänet omaan sänkyynsä. Hetki pyöritään ja haetaan asentoa ja johan simahti. Eikä tarvitse itse olla ihan puolikuolleena, kun ei saa öitä nukuttua, koska joku potkisi ja möyhäisi vieressä 🙂

Seuraava viikko tuleekin olemaan melkoisen kiireistä aikaa, kun alkaa koeviikko ja pitäisi saada luettua sekä pitäisi leipoa ja suunnittella pojan ihan ensimmäisiä synttäreitä. Onnesta ei ole kuin ne kaksi ainetta, ja ne vievät ensiviikolta vain kaksi päivää. Olen ajatellut leipoa kaiken itse, pienellä avustuksella, mutta kuitenkin. Olen kerran aikaisemmin leiponut täytekakun, sekin kuukausi sitten omille 22-vuotissynttäreille, joten saa nähdä onnistuuko. Viimeksi kakusta tuli todella hyvä, mutta se saattoi olla sitä kuuluisaa aloittelijan tuuria…