Karua kananpoikaa
Saimme tänään loistavaa kahvitteluseuraa, kun siskoni ja pieni suloinen kummityttöni tulivat maalta meitä kaupunkiin morjestamaan. Juhlistimme pienimuotoisesti minun ja pojan tulevia nimppareita. Itselläni kun on huomenna ja pojalla perjantaina. Päätinpä siis sen kunniaksi ihan leipoa, kyllähän sitä nyt ehkä kaksi (no oikeastaan neljä) kertaa vuoteen kykenee. Ensiksi tietenkin haettiin leipomissuorituslämmöt kuntosalilta hikitreenillä, niin pystyisi sitten illemmalla syömään mahansa täyteen herkkuja 🙂
En halunnut tehdä mitään kovin haastavaa tai aikaa vievää, joten hetken internetiä tutkaillessani päädyin seuraaviin tuloksiin Kinuskikissan sivuilta: Kananpojan piirakkaa ja kaura-marjapaistos, tietenkin hieman omilla versioilla.
Piirakan pohja oli hyvin yksinkertainen tehdä. Voita, jauhoja, pussillinen Blå Bandin mozzarella-cheddar -kastikeainespussi, vettä ja ohjeen mukaan olisi kuulunut laittaa vielä kauraleseitä, mutta korvasin ne spelttihiutaleilla, koska en kauraleseitä omista. Siltikin pohjasta tuli todella hyvä. Laiskana kun joskus käytin valmiita pohjia, vaikkei tuonkaan pohjan tekeminen vienyt kuin 10 minuuttia enemmän aikaa…
Täytteeseen valitsin hunaja-inkivääri maustettuja broilerin fileesuikaleita, sekä ohjeen mukaisesti paprikaa (punaista ja oranssia hieman väriä ja näyttävyyttä tuomaan), sipulia suoraan appivanhempien kasvimaalta sekä omasta päästä lisättynä tomaattia ja pinaattia. Kerrankin minulla leikkasi! Lisäksi täytteeseen tuli ruokakermaa (normaalin sijasta laiton kolmen yrtin maustettua ruokakermaa), samanlainen kastikeainespussi kuin pohjaan sekä pari kananmunaa.
Koristeeksi piirakan päälle oli neuvottu tekemään pohjataikinasta kananpoika, joten pakkohan se oli itsekin yrittää. Tiesin kyllä jo etukäteen, ettei siitä mitään tulisi… ja no tuloksen näette alapuolen kuvasta… (Kyllä vain, se taikinakana piirakan päällä on aivan KAUHEA. Sentään yritin…) Lisäksi asettelin vaivalla vielä muutaman pinaatin lehden koristeeksi. Uuniin 35 minuutiksi pariin sataan asteeseen ja kappas, maistuva piirakka olikin valmis.
Heti perään tekaisin vielä makean nälkäänkin purtavaa, helpon ja nopean kaura-marjapaistoksen. Minun tapauksessani se oli oikeastaan kaura-ruis -marjapaistos, koska käytin siihen ka-ru (kaura-ruis) -hiutaleita. Tuo nimi jaksaa kyllä naurattaa. Aika karua. Heh heh. Mutta asiaan, se ei sen enempää vaatinut kuin kauhea kasa sulaa voita, toinen karu kasa (heh heh) hiutaleita, läjä fariinisokeria, marjat vuokaan ja seos perään. Iisiä. Marjoiksi valitsin mustikkaa, vadelmaa ja karpaloa, jottei paistos olisi ihan niin makea kuitenkaan. Toinen hyvä älyn väläys minulta jo! Pakko sanoa, että karpalo todella sopi joukkoon. Paistosta nautittiin tietenkin hieman lämpimänä vaniljajäätelön kera. Nam nam.
Näiden herkkujen voimin jaksoi sitten käydä rannalla pikkuisten kanssa ihmettelemässä maailman menoa ja pikkuisen pötsiä tasaamassa kaiken sen ahmimisen jäljiltä. Tietää taas, ettei tartte alkaa leipomaan ennen kuin on hyvä syy (ehkä omille synttäreille sitten kuukauden päästä…). Huomenna sitten pääseekin syömään muiden tekemää ruokaa, kun miehen ja pojan kanssa lähdetään ulos kaupungille vaihteeksi herkuttelemaan. Ja kyllä tietää mitä tekee seuraavat kaksi viikkoa, kun tällaisia herkkuja popsii :)