Nimpparit x2
Nyt on nimppareita saatu viettää parikin päivää putkeen, kun eilen oli omani ja heti perään tänään pojan. Meillä on kotona ollut aina tapana juhlistaa pienimuotoisesti nimipäiviä, joten totta kai myös poikani saa saman kohtelun, vaikka mieheni ei niin nimipäivien päälle ymmärräkään 🙂
Eilen kävimme miehen ja pojan kanssa ulkona syömässä. Sen suurempia miettimättä paikaksi valikoitui ravinteli Huber, koska mieheni ilmoitti, että haluaa pihviä. Kerran olemme miehen kanssa aikaisemmi käyneet hänen syntymäpäiviään siellä juhlistamassa. Arvatenkin paikka oli melkein tyhjillään, kun torstai iltapäivänä neljän nurkilla itsemme sinne hilasimme. Pojan vuoksi emme viittineet myöhempää ajankohtaa valita.
En ole mikään oivallinen ravintolakriitikko, koska niin harvoin käymme missään oikeissa kalliimmissa ravintoloissa syömässä, mutta itse kyllä pidän Huberista. Alkuun ajattelin, ettemme söisi pitkänkaavan kautta, mutta toisinhan siinä kävi. Aloitimme aperitiiveilla, pienen pohdinnan jälkeen otimme alkupalatkin, mutta päätimme sentään ruokailun pääruokaan.
Pihvit Huberissa ovat kyllä hyviä. Ne saa itse valita liitutaululta, johon on samana päivänä leikattujen lihanpalojen koot ilmoitettu. Tietenkin myös valittavana on eri osia. Kummankaan ei tarvinnut ääneen sanoa mitä kohtaa otettaisiin, entrecoteta tietenkin. Listalla on myös valittavana lisukkeita, erillisiä annoksia siis ei ole, vaan valitset listalta sitä mitä haluat syödä. Valittavana on esim. ranskalaisia, varhaisperunoita, kasviksia ja salaattia. Jos tilaamisen kanssa tulee ongelmia, on henkilökunta hyvin neuvovia ja ystävällisiä.
Myös juomien suhteen on valinnan varaa. Oluita ja siidereita löytyy useaa eri sorttia, useasta eri maasta ja panimosta. Itse kuivan omena siiderin ystävänä päädyin tälläkin kertaa Suomenlinna Panimon Tin Soldier’s Hard Cideriin. Se on normaalia vähän tujumpaa tavaraa, jota en tilaushetkellä muistanut, ja näin raskauden jälkeen kaikki tuntuu nousevan päähän entistä lujemmin, niin äiti taisi olla hetkellisesti pienissä tuiskeissa…
Pojan kanssa on kyllä helppo käydä ulkona syömässä. Ei tule itkua tai huutoa, istutaan nätisti tuolissa ja ihmetellään ympäristöä. Ja katsellaan tarjoilijatyttöjen perään (jep, tuleva naistenmies). Tälläkin kertaa istuttiin hienosti, vaikka meinasi isin pihviveitsi lähteä kävelemään… Yleensä ei edes omia leluja tarvita kun kaikki muu on niin paljon kiinnostavampaa.
Tänään tosiaan vietettiin poitsun nimppareita, vähän rauhallisemmin kotosalla kylläkin. Tuoreita mansikoita ostettiin kauppareissun ohella, joita poika sai sitten omin avoin yrittää syödä. Sotkemiseksi se kylläkin lähinnä meni, mutta kyllä masuunkin taisi osa upota. Sen verta kuuma päivä ollut, että ollaan oltu kaikki ihan veto pois, eikä ole oikein mieli tehnyt tehdä mitään. Huomenna jos aamusta pääsisi salille, ja keksisi jotain kivaa puuhaa pojan kanssa, hyvityksesi kun ei edes kärryilemään päässyt. Jospa yönkin nukkuisi nyt paremmin kun saatiin vihdoista viimein makuuhuoneen tuuletinvalaisin siihen kuntoon, että sen kehtaa laittaa pyörimään. Oli pienet pölyt kertynyt muutamien kuukausien käyttämättömyyden johdosta.
Ja olen jo pari päivää kuolannut uusi treenivaatteita! Lähinnä, koska en tällä hetkellä omista yksiäkään pitkälahkeisia (ei ole kyllä näillä keleillä tarvinnutkaan)… Jos löydän itselleni ”sponsorin” tai vaikka saisin myöhäiseksi nimipäivälahjaksi joltakin, voisin harkita vähän shoppailua. Sekä kun helteet helpottaa voisi koittaa saada ajatukset kasaan ja kirjottaa välillä jotain ”syvällisempää”. Nämä kelit kyllä syö niin miestä kuin naistakin!
