Niinpä. Eteenpäin on taas rämmitty. Hitaasti, mutta varmasti. Sitten pitäisikin taas miettiä mihin päin seuraavaksi. Opinnot ovat siis taas tulleet siihen pisteeseen, että yksi välietappi on saavutettu, lukion päättötodistus yhtä koetta vaille händyssä. On selvää, että seuraava vaihe tulee olemaan liiketalouden parissa, mutta se missä ja miten on vielä vähän auki.

Olen koittanut saada oppisopimuspaikkaa, mikä taloudellisesti tällä hetkellä olisi paras vaihtoehto. Toisaalta, ellei paikkaa syksyyn mennessä ala näkymään, ajattelin kokeilla onneani Tamkiin pääsystä tulevalla lukion päättötodistuksella. En ole hirveämmin vielä perehtynyt mahdollisuuksiini päästä sisään, ja pianhan se hakuaikakin koittaa.. Mutta silläkös se selviää, kun hakee vain. Joko pääsee tai ei. 

Myös treenaamisessa olen ottanut askeleen eteenpäin. Otin juurikin tänään käyttööni treenipäiväkirjan! Monesti olen katsellut ihmisten kulkevan vihkoset kädessään, sen ihmeemmin ajattelematta sen merkitystä treenaamiselle, mutta kun päätin itsekin pienen googlaamisen jälkeen ideaa kokeilla, sehän toimii! Olen huomannut treenieni jääneen jummaamaan samaan pisteeseen, painot eikä toistot eivät vain oikein tunnu kasvavan. Mutta kun otin vihkosen salille mukaani, tuli samantien tarve näyttää sille pirun viholle, että kyllä minä kykenen! Ja koska joka kerta tulisi parantaa tulosta edellisestä treenistä, pysyy kärryillä mitä lähdetään rikkomaan. 

Treenaaminen on ollut muutenkin parina viime päivänä hiukan tukalaa, kun ihoa peittää koko kehon laajuinen nokkosihottuma… Riskillä lähdin syömään antibioottikuuria joka sisältää penisilliiniä poskiontelotulehdukseen. Ensimmäinen lääkeen jälkeen oltiin, että ”wow, ei tullut mitään!!”, kuurin loputtua eräänä aamuna heräsin sen näköisenä kun olisin ollut nyrkkitappelussa. Huulet ”hieman” turvonneena ja iha punaisilla lakuilla.. Salillekaan en ole kehdannut mennä treenaamaan ilman pitkähihaista. Nyt ollaan 5 päivää kärvistelty, ja hieman alkaa jo helpottamaan. Ja itselleni tästä opetuksena, että mainitse aina lääkärille allergioistasi… Kun se yksi ja ainoa allergia kun vain on. Tyhmästä päästä todellakin kärsi koko ruumis…

On sitä lihasta vähän matkaan kuitenkin tarttunu kesään verrattuna 🙂