Meidän poikaa on syntymästään asti vaivannut mahavaivat. Välillä vähän enemmän, välillä vähemmäm ja toisinaan on päiviä jolloin maha toimii ongelmitta. Mahavaivat pienillä ovat raskaita niin lapselle itselleen kuin vanhemmille. Kaikki kellä mahavaivoja perheessä on esiintynyt varmasti sen tietääkin. Meillä ongelmia tosiaan oli jo melkein heti alusta.

Ensimmäinen kuukausi taisi mennä ilman mitään, mutta sen jälkeen vaivoja alkoi ilmaantua. Poika oli todella itkuinen, kakka ei meinannut tulla ja yöt valvottiin. Olin itse tuohon aikaan todella väsynyt. Mies oli yöt töissä, ja minun piti yksinäni koittaa 4-5 aikoihin öisin rauhoitella poikaa silmät ristissä. Pahimmissa tapauksissa ilman yhtään unta. Eikä paljoakaan lohduttanut päästä 5-6 aikaan nukkumaan, kun jo 10-11 piti taas herätä ja koittaa pitää poika hiljaisena, että mies saisi nukuttua seuraavaa yövuoroa varten. Muutamia kertoja mies joutui tulemaan aikasemmin töistä kotiin, kun ei itsellä enää vain pysyneet silmät auki ja toinen ei nukkunut millään, vaikka kuinka rintaa tarjosi.

Se oli henkisesti rankkaa aikaa. Olin todella äreä. En nukkunut päikkäreitä juurikaan, koska tiesin pojan nukkuvan noin 20-30 minuuttia kerrallaan ja olisin luultavasti ollut yhtä väsynyt. Oli myös kausi kun ei oikein nukuttu päivisin tai öisinkään. Todella lyhyitä pätkiä pitkin päivää. Siinä sitä sitten koitettiin hoitaa lasta ja tehdä kotiaskareita (jotka silloin hoituivat melko hitaasti kylläkin) kun yöunia oli takana se 3-4 tuntia. Ei tullut paljoakaan mitään ylimääräistä tehtyä. Nukutukset olivat yhtä tuskaa, kun saattoi joutua jopa tunnin kiertämään kämppää ympäriinsä, että sai toisen nukkumaan. Manducasta oli silloin vähän hyötyä päivisin. Pysty asento kun tuntui kyllä helpottavan oloa kummasti.

Asiasta puhuttiin monesti neuvolassa, jossa vain tyrkyteltiin kaikenlaisia litkuja annettavaksi. Mistään ei kuitenkaan oikeasti ollut mitään hyötyä. Kolmen kuukauden jälkeen alkoi helpottamaan, kun poika alkoi jo pikkuisen liikkua. Jos jostain jotain hyötyä oli niin jalkojen pumppailusta. Sillä kyllä sai ylimääräiset ilmat pihalle, mikä helpotti pojan oloa. Kolmen kuukauden kohdilla meillä nukuttiinkin jopa 8 tuntia putkeen ilman heräilyjä. Siinä välissä aloin taas itsekkin tekemään ja liikkumaan, kun taas sai virtaa muuhunkin. Varsinaista koliikkia se ei ollut, koska ei meillä kuitenkaan kokoajan itketty ja välillä oli parempiakin päiviä, ja saatiin oikeasti nukkua.

Hetken aikaa meni vähän paremmin. Nukuttiin hyvin ja itkeskeltiin vähemmän. Mutta kun kehiin tuli neljän kuukauden aikoihin soseet, alkoi maha taas vaivata. Mukaan kuvioihin ilmestyi myös koko kehoa peittävät ihottumaläiskät. Ymmärtäähän sen, kun ei pieni masu ole vielä tottunut muuhun kuin maitoon, mutta siinä välissä ruvettiin jo miettimään allergioita. Ensiksi pohdittiin olisiko se voinut olla herkkyyttä maidolle. Kuitenkin pienestä jo vaivannut, ja itse kun maitotuoteitta käytän. Neuvolassa sitä sitten pohdittiin, kuulemma kaikki on ihan normaalisti ja ei mitään tarvetta millekään. No omasta mielestäni ei kyllä mitään normaalia ole, jos toinen ei saa nukuttua kun mahaan niin koskee ja on päivät pahalla tuulella. No kokeilin olla ilman maitoa, mutta ei se kyllä mitään helpottanut.

Kun maisteluvuoroon tuli porkkana, oireet pahenivat. Selvää yliherkkyytä porkkanalle oli alkuun, mutta kyllä meillä nytten jo syödään ihan normaalisti porkkanaa melkeinpä päivittäin ilman mitään oireiluja sen osalta. Myös maissi vaikutti, ja vaikuttaa edelleen, pojan mahaan melko voimakkaasti. Jos pojalle erehtyy antamaan paljon maissia sisältävää ruokaa, naama vetää kyllä saman päivän aikana jo punaiseksi ja vatsaan koskee. Nyttemmin olemme maissia koittaneet vältellä, joissakin ruuissa sitä on voinut vähän olla, mutta ei ole niin voimakkaasti reagoinut pieniin määriin. Maissi kyllä sulaakin todella huonosti olen huomannut vaippoja vaihtaessa. Seuraava epäilys oli kananmuna. Söin yhdessä välissä paljon munakkaita, ja tuntui, että kun lopetin itse niiden syömisen, se helpotti pojan oloa. Tosin nytten syön taas ihan normaalisti sitäkin, hetken aikaa välteltyäni.

En siis vieläkään ole saanut selkeyttä asiaan, mutta väliäkös sillä, kun eräänä keväisenä päivänä se kaikki vaan katosi. Poikaa oli hoitamassa hänen tätinsä, kun olimme miehen kanssa viettämässä vapaailtaa kaksistaan kaupungilla. Poika oli kuulemma syönyt kolme (3!!) purkkia ruokaa ennen nukkumaan menoaan. Ja siihen se loppui. Kun vain sai syödäkseen tarpeeksi. Olinko oikeasti pitänyt koko sen ajan poikaa nälässä? Tuskinpa. Koonsa puolesta ainakaan ja käyrillä mennään hienosti. Varmasti asiaan vaikutti myös se, että poika oli juuri oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Yhdessä nämä kaksi asiaa kyllä pisti vatsan uuteen uskoon. Tietenkään jos syö vain sen verta kuin kuluttaa, ei sitä kakkaakaan niin hirveästi tule ja se on työn ja tuskan kanssa saada pihallekin. Ja pystyasennossa se tietenkin tulee helpommin.

Nykyään pojan masu toimii ihan hyvin. Välillä tietenkin voidaan olla vähän kovalla ja muutenkin olla tukalaa, mutta kelläpä ei välillä olisikaan vatsa kipeä (varsinkin kun syö lattioilta ja maasta mitä nyt vain sattuu käteensä saamaan..). Mutta mitään isompia vaivoja ei ole enää ollut. Nyt helteillä on ollut taas vähän tukalampaa, koska ruokakin on maistunut nihkeemmin. Se kyllä heti vaikuttaa asiaan, vaikka vettäkin on koitettu juoda säännöllisesti. Pääasia, että toimii, ja poika jaksaa hymyillä ja nauraa. Sillä pahimpana kautena ei paljoakaan hymyjä äidille tai kenellekään irronut…

Jotenkin sitä sitten vain jaksoi porskuttaa eteenpäin, kun oli pakko. Mieheltä ei hirveästi apuja tullut, töissäkin kun oli, mutta onnesta oli muuta tukea ympärillä. Ja ihan tyhmä sanonta, että ”kyllä nuoret jaksaa”. Kyllä nuorikin voi, ja saakin väsyä.  

poika 1kk, minäkö en nuku?