Minilomareissu naperoiden kanssa

Meille on muodostunut vuosien saatossa tapa lähteä porukalla kesälomien aikaan pienelle minilomalle, yleensä 2-3 päiväksi. Alkuun kävimme muutamana vuonna Yyterissä, kun pitkä ajomatka alkoi tympiä, vaihdoimme Haverin vuokramökkeihin (n. 12km matkaa kotikuntani Hämeenkyrön keskustasta) ja nyttemmin olemme parina vuonna käynyt Ikaalisten Kylpylässä. Tänäkin vuonna kohteeksi valikoitui Ikaalinen. 

Viime vuonna vietimme viikonlopun Ikaalisissa samoihin aikoihin, mutta pikkuisen eri meiningeissä. Olimme siskon kanssa molemmat pitkällä jo raskaana, ja tuolloin aika meni pitkälti syödessä, nukkuessa ja uimisessa. 

Saimme kyydin äidiltäni, joka haki meidät aamulla aikaisin, yhdeksän maissa. Tavaraa ei hirveästi mukaan tullut, olemmehan vain yhden yön. Kun eväät oli haettu, ja perille körötelty, oli riemu suuri. Serkukset eivät olleet toisiaan hetkeen taas nähneet ja jälleen näkeminen oli ihastuttava. Tähän asti he eivät ole toisistaan pahemmin perustaneet, mutta nyt he melkein halasivat toisiaan ja hymyilivät nätisti toisilleen. Hetken aikaa leikittiin ja ihmeteltiin toisiamme, ja lähdettiin vähän ulkoilemaan. Olihan jo pienten naperoiden päiväuniaika. 

Uni kun ei heti tullut, kävelimme Ti-Ti-nalle talon pihan poikki. Kuinkas sattuikaan, siellä se Ti-Ti-nalle juuri esitteli muiden nallejen kanssa paloautoa ja sen kalustoa. Meidän naperot eivät kyllä niiden päälle mitään ymmärtänyt, poitsu lähinnä ihmetteli väen paljoutta ja serkkutyttö oli nukahtamista vailla. Siellä isommat lapset pääsivät kokeilemaan paloletkulla oikean tulen sammuttamista ja kurkistamaan paloauton sisään. 

Kun pienimmät sammuivat kävimme tsekkaamassa kylpylän ainoan kaupan. Ei mikään halpa liike, kun bikinitkin maksavat tyyliin 100 euroa. Katselimme Titi-nalle pehmoleluja, eikä nekään mitään halpoja kyllä ole. Yksi melko pieni nalle 18,50 euroa. Itselle ei kyllä ihan heti tulisi mieleen pojalle ostaa, ainakaan vielä, kun ei sen päälle edes mitään ymmärrä. En minä nyt niin julma äiti olisi, että jos toinen kovasti Titiä fanittaisi, ettenkö pojalle sitten tuollaista nallea ostaisi. Mutta en yhtään ihmettele, että Riitta-tädillä on varaa ajella tuliterällä punaisella volvolla. 🙂 

Sää suosi reissuamme muuten, mutta lyhyt ja ytikemäs ukkoskuuro yllätti, iltapäivän aikana. Sen verta kova pauke, että lapsetkin alkoivat itkemään, ja olipahan salama rysäyttänyt tuossa rannassa oikein maahan asti, jos kuulopuheita on uskoa. Onneksi ei ainakaan ketään ole sattunut. Muuten kyllä saatiin nauttia auringosta ja lämpimästä säästä. Saatettiinpa tehdä se ihan jopa yhden berry coolerin kera 🙂

Huoneemme oli vuokrattu yksityiseltä henkilöltä, ja se sijaitsi Terme-rakennuksessa, eli pienen kävelymatkan päästä varsinaisesta kylpylähotellista. Huoneet eivät ole mitään viimeisen päälle remontoituja, mutta siistit kuitenkin, ja hintaankin tulee yhdelle yölle vain 35 euroa. Huoletta pystyi vuokraamaan kaksi huonetta meidän 4 aikuisen ja kahden naperon porukalle. Huoneissa on kuitenkin parisänky, vuodesohva, televisio, radio, suuri parveke, pesutila ja oma pieni keittiö.

Kylpylän hinnat ovat melko suolaiset, koska lähellä ei muuta ole, niin joko ostaa sieltä tai on ilman. Rahaa kun ajattelee, tällainen huone tulee kyllä todella paljon edullisemmaksi. Se, että huoneessa on se oma keittiö, mahdollistaa omien ruokien tekemisen, eikä tarvitse joka kerta mennä kylpylän ravintoloihin tuhlaamaan omaisuutta ruokiin, jotka eivät oikeastaan edes kovinkaan kummoisia hintoihinsa nähden ole. Jos jotain vertailun kohdetta hakee, niin kuulin huhua, että kaksi 0,33l lonkeroa olisi maksanut peräti 15,8 euroa… 

Kesäaikaan kylpylä kyllä tulvii lapsiperheitä. Jos mielii lähteä ulos syömään, kannattaa suunnitella se niin, että lapset ovat jo käyneet syömässä. Koska jonotus ja ruuhka ovat kyllä iltapäivällä huipussaan. Myös jos kylpylään haluaa uimaan väljemmillä vesillä kannattaa ajoittaa oikein. Meidän aikataulutus nyt menee ihan suoraan pikkuisten rytmin mukaan, mutta eipä tällä porukalla mikään hirveä hinku uimaan tai kiire syömään ollut. Ja illalla sitten kävimme siellä kylpylän pizzeria-ravintolassa syömässä. Tilasin aurajuusto-broileria punaviinikastikkeella. Annos maksoi 19 euroa, oli pieni ja muutenkin melko köyhä… kasviksia oli onneton määrä (okei, annoksiin kuuluu salaatti noutopöydästä, mutta sekin on kyllä vuosien mittaan köyhtynyt). Hinta-laatu -suhteeltaan annos oli todella köppänen. Entuudestaan sen kyllä jo tiesinkin, että ruoka siellä on aina yhtä huonoa, joten en osannut odottaakaan muuta. Palautetta voisi antaa myös listan tekijälle. Melkein jokainen annos sisälsi hunajaa, joten siskoni ei voinut kuin syödä hampurilaisannoksen. 

Reissu oli sen verta lyhyt (näin kahden pienen lapsen kanssa aikaa tarvitsee tuplasti sen mitä ennen), ettemme uimaan edes kerenneet. Uniajat ja syömiset vievät kuitenkin ison osan päivästä. Tosin eipä se nyt niin surkutakaan, kun tietää mikä ryysis ja lapsipaljous sielläkin vaan on. Ja kun itse olisi sinne pojan kanssa mennyt, niin olisi juurikin sitä tilaa tarvinnut, kun ei vielä uimataitoa löydy. Tosin ehkä ihan vähäisen olisin halunnut nähdä pojan ilmeen, kun sinne lämpimään veteen olisi päässyt kokeilemaan uutta. 

Itselleni nämä reissut ovat sinänsä luksusta, koska kotona harvemmin saan omaa aikaa. Nyt kun reissussa mukana on pojan mummu, joka mielellään pojan kanssa on, saan olla hieman vapaammin ja istua hetken rauhassa. Kuulinpa myös hotellin aulassa vanhemmalta pariskunnalta ”miksi tänne tullaan lasten kanssa, kun ei niiden kanssa voi lomailla”. No joo, vaatihan se vähän enemmän suunnittelua ja miettimistä lasten kanssa, mutta miksei lomasta voisi nauttia lastenkin kanssa. Pitäisikö sitä sitten seuraavat 18 vuotta vain istua pers homeessa kotona? Ehkäpä tällä rahatilanteella.. jos mielii lähteä low budget -reissulle, niin ei kannata kohteeksi valita ainakaan kylpylää 🙂

collage_20140719215710334.jpg

collage_20140719215451000.jpg

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe mieli

Urheiluhulluus iski

Sain innostuksen urheiluun melko pian synnytyksen jälkeen. Osaksi, koska halusin nostaa kehoni tuhkista, mutta myös siksi, että tarvitsin päiviini jotain sisältöä kotona vain ollessani. Vaikka minulla olikin aiempaa urheilutaustaa, aloitin todella rapakunnosta. Raskaus ja monen vuoden hiljaiselo liikkumisen suhteen oli tehnyt tehtävänsä. Aloitinkin liikkumisen todella kevyesti vuoden vaihteen jälkeen (poika syntyi 10/2013).

Kävin aluksi vain muutaman kilometrin kävelylenkeillä vaunujen kanssa, joihin pikkuhiljaa aloin lisäämään kevyitä juoksuaskelia. Kykenin juoksemaan alkuun vain muutamia metrejä, niin huonossa kunnossa olin. Mutta kuitenkin juoksin joka lenkki ne muutamat metrit, ja pikkuhiljaa aloin muuttamaan lenkkejäni pidemmiksi. Tein pitkään n. 4km lenkkejä, joista juoksin osan matkaa. Melko nopeasti nostin juoksun määrää, ja pian huomasinkin meneväni koko matkan juosten. Seuraava etappi oli 5km. Maaliskuussa pääsin tuohon pisteeseen, ja siinä välissä hurahdin niin, että nostin juoksumatkaa vain muutamien päivien välein. Etsin google mapsista uusia reittejä, koska en juurikaan maastoa tuntenut. Toukokuussa juoksinkin jo kymmentä kilometriä uusilla juoksulenkkareilla ja sykevyön kanssa. Niin ja pitihän sitä ostaa keväällä uudet rattaatkin, jotta saa pojan mukaan. Parhaillaan juoksin 5 kertaa viikossa tuon 10km. Sen jälkeen kyllä himmasin tahtia, ja tein noin kolme lenkkiä per viikko.

Alkuhuuma on sen verta laskenut, että ei juoksemaan tule lähdettyä, jollei oikeasti puhti tai innostus riitä. En ole näillä kuumilla keleillä oikein saanut itseäni innostumaan juoksemaan. Mutta siksihän hommasin myös kuntosali jäsenyyden kesäkuun lopulla! No okei, en vain siksi. Tosiaan, olin jo pidempään haaveillut kuntosalille menosta ja tartuin tilaisuuteen kun ei tarvinnut kallista liittymismaksua maksaa. Otin heti alkuun vuodeksi, motivaation saa pidettyä paremmin yllä kun ajattelee, että menee rahat hukkaan jos sattuisi innostus laantumaan. Valitsin kuntosalin sijainnin ja lastenhoidon perusteella. Mieheni on paljolti töissä, niin en halunnut, että se rajoittaisi käyntien määrää. Meiltä on onnesta helppoa kulkea busseilla keskustaan. Ihan vierestä kulkee viisi eri vuoroa, joilla pääsee keskustorille.

Salilla käynti on alkanut rullaamaan hyvin, vaikka alku oli vaikea, koska kaikki ne laitteet olivat minulle ihan vieraita. Olin varmasti koominen näky kun yritin säätää laitteita ja tein puolilla niistä liikkeet väärin. Nyt osaan jo jopa käyttää niitä, ja kun poikakin on tottunut lapsiparkissa olemaan, on käynneistä tullut nautinto. Pientä vierastusta oli alkuun, ja jouduin hakemaan pojan kesken treenin pois, mutta nyt leikitään jo hymyissä suin. Hyödyllisen liikunnan lisäksi saan nauttia hetkestä, jolloin saan olla ihan rauhassa. Kyllä äiditkin tarvitsevat välillä omaa aikaa…

Vietän salilla kerrallaan koko sen 1,5 tuntisen, joka lapsiparkin maksimi ajaksi on annettu. Yleensä aloitan ja lopetan polkemalla, ja väliin teen laitteita sikinsokin. Kunhan poika vielä paremmin tottuu tuohon hoidossa olemiseen, ajattelin käydä testaamassa ryhmäliikuntatunteja. Erityisesti pilates, cxworx30 ja spinning kiinnostaisivat. Juoksuakin lähden taas harjoittamaan paremmin, kun säät viilenevät. Tarkoitus olisi joskus saada aikaiseksi juosta puolimaraton. Syyskuulla Tampereella sellainen olisi tarjolla, mutta en pääse siihen niin paljoa treenaamaan, että viitsisin vielä lähteä koittamaan. Juoksulenkit kun pitää maksimissaan pitää siinä kympissä, tai poika hermostuu rattaissa. Kuntosali jäsenyyteen olisi kuulunut myös juoksukoulu, mutta liityin sen verta myöhään, että kaikki itselle hyödylliset tunnit olivat kerenneet jo mennä.

Hieman pitää vielä hioa tuota salitreeniä, koska en varsinaisesti tee mitään tiettyä ohjelmaa, tai painota mitään tiettyä kehon osaa kullakin kerralla. Vähän vielä uutukainen kun olen ja kokeilun puolella lähinnä. Kunhan saan aikaiseksi istuutua koneelle lueskelemaan netistä juttuja, pitää vielä perehtyä paremmin, mitä kannattaa tehdä ja miten paljon.

Liikunnasta on tullut iso osa arkeani. Se on sellaista mukavaa irtiottoa arjen askareista, ja pitää kyllä kehon ja mielen virkeänä. Vaikkei olo varsinaisesti sillä hetkellä kun olet salilla, tai juokset naama punaisena pitkin katuja, ole mikään hehkein ja parhain, kyllä se suorituksen jälkeinen hyvä olo puhuu puolestaan. Ja varsinkin se kun tulokset alkavat tulla näkyviin, nostaa motivaation ja fiiliksen huippuunsa.Vähän vähemmän rasvaa, pikkuisen enemmän lihasta niin tämä äiti on tosi happy.

Pientä muutosta siis havaittavissa, lähinnä kiinteytynyt kroppa. Ei ole vertailukelpoisia kuvia pidemmältä ajalta, mutta kyllä tästäkin jo huomaa, että jotain on tapahtunut. Ja, että vielä vähän liiakseen makeeta uppoo pötsiin 🙂

collage_0.jpg

 

 

suhteet oma-elama liikunta hyva-olo