Suurin muutos elämässäni tänä vuonna on ollut syöminen ja ravinto. Nuo kaksi asiaa ovat viimeisen parin kuukauden aikana kokenut täydellisen muutoksen. Raskauden aikana söin vähän miten sattui ja vähän mitä huvitti, sen ihmeellisemmin tarkkailematta. Toki välttelin niitä ruokia, mitä neuvolassa oltiin neuvottu. Siksi varmaan painoinkin loppuraskauden aikaan +80kg (lähtöpaino kuitenkin oli vain 62kg)… Jo pienestä kotona on tarjottu päivittäin vanukkaita, suklaamuroja, paljon sokeria sisältäviä jogurtteja… Teininä kun asuimme äidin kanssa kaksistaan, ruuat olivat hyvin usein valmisruokia, ja salaattia harvemmin tarjolla oli. Olin sen verta laiska kotitöiden suhteen tuolloin, että kaikki kotona jäi äitini harteille, joten totta kai on ollut raskasta töiden päälle vielä laittaa ruuat ja tehdä kaikki muutkin kotityöt. Ja enpähän minä koskaan valittanut asiasta tuolloin, niin miksi muutosta olisi syntynyt.

Tosiaan, huonot ruokailutottumukseni ovat peräisin jo lapsuusajoista, ja olen saanut huomata, että näin aikuisiällä tuosta makeasta on todella vaikea päästää irti. En syö enää jogurtteja tai muroja, mutta kovista yrityksistä huolimatta ratkean aina edes vähän maistelemaan jotain makeita, jos vähänkin tarjolla on. En vaivaudu edes hirveämmin leipomaan, koska luultavasti ahmisin kaiken yhden päivän aikana… Nyttemmin olen tullut tulokseen, että mieluummin sallin itselleni silloin tällöin jotain makeaa, kuin yrittää vältellä kokonaan ja sitten ajatella olevani huono ja heikko ihminen, kun en pystynytkään olemaan ilman. Kuitenkin harrastan liikuntaa säännöllisesti.

Vasta omaan kotiin muuttaessa, pääsin irti valmisruuista. Ennen välipalat saatettiin korvata kaupan valmishamppareilla, valmiilla majoneesimössösalaateilla, juustopullilla… kaikella PASKALLA. Miehen porukoilla asuessamme tarjolla oli kyllä joka päivä kotiruokaa ja salaattia, mutta silloin mieluummin täytin itseni E-koodeilla. Nyt kun olen enemmän salilla käymisestä ja juoksusta innostunut, olen myös alkanut viemään ruokailutottumuksiani uuteen suuntaan. Lopetimme miehen kanssa leikkeleiden ostamisen, itse en osta valmisruokia ollenkaan, leipää syön harvemmin, joka päivälle löytyy salaattia kaapista, sekä kaapista löytyy enemmän vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä kuin mitään muuta ja pyrin tekemään ruuat itse.

Vika ei ole ollut aina pelkästään ruuan laadussa. Ala-asteella olin lievästi ylipainoinen. Useamman vuoden jalkapalloharrastus korjasi painon normaaliksi, mutta tavallisen teinin tapaan, en ollut siltikään tyytyväinen itseeni tai painooni. Painoin yläasteella noin 65kg, ja olen reilu 173cm pitkä. Jalkapallon lopetettua, en enää niin innostunut urheilusta. Kävin joskus itsekseni potkimassa, saatoin välillä innostua lenkkeilemään, muttei mitään säännöllistä. Olin turhautunut ja halusin kovasti saada painoni putoamaan. Aluksi yritin kesätöiden lomassa käydä juoksulenkeillä kello kuusi aamulla. Jaksoin kaksi päivää ja lopetin siihen. Töiden loputtua, päätin kokeilla jotain todella typerää. Olin lukenut tästä syömishäiriöstä kirjasta, ja ajattelin, että voisin sen avulla pyrkiä laihduttamaan. Kokeilin siis saada itselleni bulimian. Aina kun olin yksin kotona, söin ja masentelin itseäni, jonka jälkeen kävin oksentamassa kaiken ulos. En ole ikinä avautunut tästä kokemuksesta. Se oli jotain todella typerää, ja olen kiitollinen, ettei sitä kestänyt kuin reilun viikon, jonka jälkeen koin sen liian hankalaksi. Sitä epätoivoa tuossa iässä, kun halusi vain näyttää hyvältä, keinolla millä hyvänsä, on vaikea pukea sanoiksi. Varmasti moni muukin on kokenut tämän vaiheen elämässään. En ikinä ollut tyytyväinen itseeni.

Bulimia kokeilujen lisäksi, testasin olla myös viikon syömättä. Söin koko viikon aikana vain muutaman leivän ja jogurtin. Paino kyllä tippui sen 3kg viikon aikana, mutta se nyt oli selvää, ettei tulos olisi pysyvä. En ymmärrä ihmisiä, jotka laihduttavat sillä, että ovat syömättä. Ihan järjetöntä laskea kaloreita supertarkasti. Sitten itketään kun kerran retkahdetaan syömään isompi annos, tai vähän epäterveellisemmin ja paino nousee samantien +5kg ylöspäin. Olen kyllästynyt jojoiluun, eikä sillä saavuta oikeasti mitään. Lopetin kaiken maailman ruokahössötykset, kun aloimme seurustelemaan miehen kanssa. En enää kehdannut kokeilla mitä ihmeellisimpiä tekniikoita, ja minulle tuli tunne, että kerta hän haluaa olla kanssani, kelpaan tälläisenäkin. Saatoin syödä viikoittain suklaalevyn, silti sen enempää lihomatta. Painoni pysyi aina maksimissaan 65kg. Hieman kun ikää tuli lisää, koin taas, että haluaisin ehkä muuttaa hiukan itseäni. En silti saanut oikeasti mitään aikaan. Koin urheiluvimmoja syksyisin ja keväisin, ne kestivät yleensä muutaman viikon maksimissaan. Tuntui jotenkin vaikealta muuttaa ruokailujärjestelyjä, kun asui toisten nurkissa, eikä ollut rahaa ostaa omia ruokiaan.

Syön nykyään viisi kertaa päivässä, pienehköjä annoksia kerrallaan ja reilusti enemmän salaattia kuin ennen, ja olen pudottanut painoani parissa kuukaudessa reilun 5kg. Tällä olen pyrkinyt pysyviin tuloksiin, vaikka sitten -0,5kg/kuukausi vauhdilla. Enää en varsinaisesti laihduta, vaan pyrin kiinteyttämään kehoani. Painoni nykyään on n. 56kg ja olen kehooni melko tyytyväinen. Alottaessani ruokavalion muutosta kesän alussa vyötäröni oli n. 67cm, nyt se on noin 64cm ja painoa minulla oli ennen kuin aloin kunnolla liikkumaan Maaliskuussa n. 64kg, eli kyllä jotain on tapahtunut. Kerran yhtä dieettiä kokeiltuani, päätin, etten toiste edes yritä, joten olen pyrkinyt muuttamaan elämäntapojani. Ruuan laadun parantaminen ja useammin syöminen ovat kyllä vaikuttaneet positiivisesti jaksamiseenkin. Jaksaa käydä treenaamassa, tehdä kotityöt ja vielä touhuta pojan kanssa, eikä ole tarvinnut enään turvautua päiväuniinkaan. Ja on ollut ilo huomata, että oma innostukseni on pikkiriikkisen tuohon mieheenkin tarttunut 🙂

Ja ihan tässä viimeisien viikkojen aikana olen innostunut raaka- ja superfoodista. Kaapista löytyy mm. kuivattuja goji-marjoja, jotka ovat todella hyviä puuron seassa, chia-siemeniä, joita tungen vähän joka ruokaan ja raaka kaakaojauhetta, jota sekoitan maustamattoman maitorahkan joukkoon. Jahka rahatilanne sallii, ajattelin käydä shoppailemassa uusia herkkuja kaappiin.