Tervetuloa… Ostoshelvettiin!
Teimme eilen pienen kesäisen retken Tampereelta Tuuriin. Heräsimme pojan kanssa hyvissä ajoin viideltä aamulla ja pienten aamukiukutteluiden (taisi tällä kertaa kiukutella enemmän äiti kuin poika…), läikkyneiden kahvien ja nihkeiden aamupalojen jälkeen pääsimme lähtemään matkaan siinä kahdeksan jälkeen. Poika oli onneksi aikaisen herätyksen vuoksi koomassa koko menomatkan. Meiltä menee matkoihin lähemmäs kaksi tuntia. Melkein neljä tuntia autossa koomailua, vain sen takia, että ostat itsesi kipeeksi kaikesta, mitä et välttämättä tarvitsisi tai voisit yhtä hyvin hakea lähimarketista. No okei, itse lähdin siinä mielessä ihan hyvin fiiliksin, että joskus on kiva lähteä muuallekin kuin salille tai siihen läheiseen ruokakauppaan. Ja no.. olihan ne vaipatkin ihan halpoja tällä kertaa siellä.
Mutta kuinka kannattavaa se oikeasti on lähteä sinne asti vain shoppailemaan? Ensimmäinen fiilis perillä: ostoshelvetti! Kesälomakausi, kaunis kesäinen päivä (sääennusteen mukaan piti sataa vettä, kuuma..), kaikki muutkin halunnut lähteä etsimään Keskisen Vesaa… se väen paljous. Vaikka niinkin aikaisin olimme liikkeellä jo, oli moni muu kerennyt ennen meitä. Pojan kanssa nämä retket menee vielä helposti, kun unta riittää ja ei vielä kykene juoksentelemaan äitiä hyllyjen taakse karkuun. Ruuatkin kun on omat purkissa matkassa, niin ei tarvi tuskailla hirveiden ruokapaikkajonojen kanssa (paitsi jos äiti ei ole syönyt moneen tuntiin ja tekee hidasta nälkäkuolemaa). Meillä kävi onnesta kyllä tuuri tuon ruuan suhteen, että pääsimme syömään sopivan ruuhkattomalla hetkellä. Lähdettyämme jonoa oli kassalle useita metrejä. Ja onneksi poikamme on melkoisen rauhallinen tapaus, muuten ei näin suunnittelemattomasti voisi lähteä mihinkään. Ainoaksi ”tapaturmaksi” reissun aikana muodostui ruokailun aikana pojan kakkaa pursuava vaippa. Loppureissu tehtiinkin pelkästään vaippa jalassa, sillä housut ottivat ”hieman” osumaa. Sen kerran kun ne vaihtovaatteet eivät ole mukana niitä tarvitsisi. Onnesta sää oli suopea, ja oltaisiinhan me voitu käydä Vesa-sedältä ”lainaamassa”.
Mutta tosiaan, kannattiko meidän reissu? Paljonko säästimme siihen nähden kuinka kallista bensa on? Matkaa yhteen suntaan kertyy melkein 150km. Rahaa meillä miehen kanssa meni ostoksiin noin 180e. Ainoa asia, jossa oikeasti tunsin säästäväni olivat ne vaipat. Ja kyllähän minä säästin, kun en ole se joka tankkaa. Tehdäänkö tällaisia reissuja ainoastaan sen takia, että lähdetään säästämään? Kyllä, jos oikeasti ostaa paljolla. En nyt lähtisi Tuuriin vain katselemaan, että ”onpas upea tavarapuoti”, mitään kuitenkaan sen kummemmin tarvitsematta. No onhan siellä näin kesäisin paljon oheistoimintaakin. Löytyy esiintyjiä, tivolia ja toreja, joten kyllä jos Pirkanmaaltakin jo lähtee sinne asti köröttelemään, kannattaa sitä aikaa oikeasti varata ja viettää se päivä siellä. Meillä aikataulu meni aika pitkälti pojan mukaan tietenkin. Kierrettiin tavarapuoti, käytiin tankkaamassa vatsat täyteen, tsekattiin ruokapuoli ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Kello oli tuolloin pikkuisen yli yhden, juuri sopivasti, että poika vaipui koomaan melkein samantien kun auton hurautti käyntiin. Enemmänkin olisi voinut kierrellä ja katsella, mutta emme ottaneet rattaita mukaamme, joten poikaa ei olisi saanut mihinkään päiväunille. Sekä juuri kun on olimme lähdössä, sää veti synkäksi ja tuli kohtalaisen kova vesikuuro.
Miellyttävimmiksi tällaiset reissut tekee matkaseura. Mukanamme eilen oli miehen sisko, jonka kanssa tulee kyllä hyvin toimeen. Helpottaa itseänikin kun pojan kanssa on liikkeellä ja matkassa on ylimääräisiä käsipareja. Varsinkin tuon edellä mainitun kakkaepisodin kanssa apu oli kyllä enemmän kuin tarpeen… Vaikka mielelläni lähtisin miehen ja pojankin kanssa vain, kyllä vaihtelu puheenaiheissa ja muu seura on välillä ihan ok. Kyllä nuo tuollaiset reissut melko väsyttäviä ovat. Ainakin liian aikaisella herätyksellä. Porukkaa tulvii joka välistä ja kun tietäisi mitä hakisi, niin hyvä kun pääsee kyseisen tavaran lähelle. Parkkipaikat tulvii laiskojen ihmisten väärin pysäköityjä autoja ja ihmiset, jotka eivät tiedä mitä ovat edes hakemassa, pyörii jaloissa kun ovat niin hullaantuneita tavara paljoudesta ja hirveän hyvistä tarjouksista. Itse en ostanut mitään mitä en tarvitsi, enkä viitsinyt edes jäädä katselemaan mitään mitä olisin voinut alkaa himoita, koska mieluummin syön loppu kuun kuin ostan jotain turhaa.
Ostoshelvetit, kuten tämä Tuuri, ovat tehty ihmisille, jotka ostavat tuotteen kuin tuotteen nähdessään sanan ”tarjous” tai luulevat säästävänsä, kun mainos niin sanoo. Itse pyrin välttämään näitä, mutta en voi kieltää ettenkö esim. eilen ostanut useamman deodorantin, koska se mukamas ainakin tuli halvemmaksi. Kyllä Vesan kelpaa laskeskella rahojaan, kun hölmöt Pirkanmaalaiset tulee tuhlaamaan viimeiset killinkinsä hänen puotiinsa.
Terveisin nimimerkki ”mitään_turhaa_en_ostanut_mutta_rahat_meni”
Yksi väsynyt (ja housuton) matkustaja ♡