Urheiluhulluus iski
Sain innostuksen urheiluun melko pian synnytyksen jälkeen. Osaksi, koska halusin nostaa kehoni tuhkista, mutta myös siksi, että tarvitsin päiviini jotain sisältöä kotona vain ollessani. Vaikka minulla olikin aiempaa urheilutaustaa, aloitin todella rapakunnosta. Raskaus ja monen vuoden hiljaiselo liikkumisen suhteen oli tehnyt tehtävänsä. Aloitinkin liikkumisen todella kevyesti vuoden vaihteen jälkeen (poika syntyi 10/2013).
Kävin aluksi vain muutaman kilometrin kävelylenkeillä vaunujen kanssa, joihin pikkuhiljaa aloin lisäämään kevyitä juoksuaskelia. Kykenin juoksemaan alkuun vain muutamia metrejä, niin huonossa kunnossa olin. Mutta kuitenkin juoksin joka lenkki ne muutamat metrit, ja pikkuhiljaa aloin muuttamaan lenkkejäni pidemmiksi. Tein pitkään n. 4km lenkkejä, joista juoksin osan matkaa. Melko nopeasti nostin juoksun määrää, ja pian huomasinkin meneväni koko matkan juosten. Seuraava etappi oli 5km. Maaliskuussa pääsin tuohon pisteeseen, ja siinä välissä hurahdin niin, että nostin juoksumatkaa vain muutamien päivien välein. Etsin google mapsista uusia reittejä, koska en juurikaan maastoa tuntenut. Toukokuussa juoksinkin jo kymmentä kilometriä uusilla juoksulenkkareilla ja sykevyön kanssa. Niin ja pitihän sitä ostaa keväällä uudet rattaatkin, jotta saa pojan mukaan. Parhaillaan juoksin 5 kertaa viikossa tuon 10km. Sen jälkeen kyllä himmasin tahtia, ja tein noin kolme lenkkiä per viikko.
Alkuhuuma on sen verta laskenut, että ei juoksemaan tule lähdettyä, jollei oikeasti puhti tai innostus riitä. En ole näillä kuumilla keleillä oikein saanut itseäni innostumaan juoksemaan. Mutta siksihän hommasin myös kuntosali jäsenyyden kesäkuun lopulla! No okei, en vain siksi. Tosiaan, olin jo pidempään haaveillut kuntosalille menosta ja tartuin tilaisuuteen kun ei tarvinnut kallista liittymismaksua maksaa. Otin heti alkuun vuodeksi, motivaation saa pidettyä paremmin yllä kun ajattelee, että menee rahat hukkaan jos sattuisi innostus laantumaan. Valitsin kuntosalin sijainnin ja lastenhoidon perusteella. Mieheni on paljolti töissä, niin en halunnut, että se rajoittaisi käyntien määrää. Meiltä on onnesta helppoa kulkea busseilla keskustaan. Ihan vierestä kulkee viisi eri vuoroa, joilla pääsee keskustorille.
Salilla käynti on alkanut rullaamaan hyvin, vaikka alku oli vaikea, koska kaikki ne laitteet olivat minulle ihan vieraita. Olin varmasti koominen näky kun yritin säätää laitteita ja tein puolilla niistä liikkeet väärin. Nyt osaan jo jopa käyttää niitä, ja kun poikakin on tottunut lapsiparkissa olemaan, on käynneistä tullut nautinto. Pientä vierastusta oli alkuun, ja jouduin hakemaan pojan kesken treenin pois, mutta nyt leikitään jo hymyissä suin. Hyödyllisen liikunnan lisäksi saan nauttia hetkestä, jolloin saan olla ihan rauhassa. Kyllä äiditkin tarvitsevat välillä omaa aikaa…
Vietän salilla kerrallaan koko sen 1,5 tuntisen, joka lapsiparkin maksimi ajaksi on annettu. Yleensä aloitan ja lopetan polkemalla, ja väliin teen laitteita sikinsokin. Kunhan poika vielä paremmin tottuu tuohon hoidossa olemiseen, ajattelin käydä testaamassa ryhmäliikuntatunteja. Erityisesti pilates, cxworx30 ja spinning kiinnostaisivat. Juoksuakin lähden taas harjoittamaan paremmin, kun säät viilenevät. Tarkoitus olisi joskus saada aikaiseksi juosta puolimaraton. Syyskuulla Tampereella sellainen olisi tarjolla, mutta en pääse siihen niin paljoa treenaamaan, että viitsisin vielä lähteä koittamaan. Juoksulenkit kun pitää maksimissaan pitää siinä kympissä, tai poika hermostuu rattaissa. Kuntosali jäsenyyteen olisi kuulunut myös juoksukoulu, mutta liityin sen verta myöhään, että kaikki itselle hyödylliset tunnit olivat kerenneet jo mennä.
Hieman pitää vielä hioa tuota salitreeniä, koska en varsinaisesti tee mitään tiettyä ohjelmaa, tai painota mitään tiettyä kehon osaa kullakin kerralla. Vähän vielä uutukainen kun olen ja kokeilun puolella lähinnä. Kunhan saan aikaiseksi istuutua koneelle lueskelemaan netistä juttuja, pitää vielä perehtyä paremmin, mitä kannattaa tehdä ja miten paljon.
Liikunnasta on tullut iso osa arkeani. Se on sellaista mukavaa irtiottoa arjen askareista, ja pitää kyllä kehon ja mielen virkeänä. Vaikkei olo varsinaisesti sillä hetkellä kun olet salilla, tai juokset naama punaisena pitkin katuja, ole mikään hehkein ja parhain, kyllä se suorituksen jälkeinen hyvä olo puhuu puolestaan. Ja varsinkin se kun tulokset alkavat tulla näkyviin, nostaa motivaation ja fiiliksen huippuunsa.Vähän vähemmän rasvaa, pikkuisen enemmän lihasta niin tämä äiti on tosi happy.
Pientä muutosta siis havaittavissa, lähinnä kiinteytynyt kroppa. Ei ole vertailukelpoisia kuvia pidemmältä ajalta, mutta kyllä tästäkin jo huomaa, että jotain on tapahtunut. Ja, että vielä vähän liiakseen makeeta uppoo pötsiin :)
