Nyt se on varmaa.

Vanhat siteet ja sopimukset Suomeen on purettu ja uudet kirjoitettu Viroon.

Muutto Suomenlahden toiselle puolelle on ollut ajatuksissa muhimassa nyt parin vuoden ajan. Askeleita on otettu hiljalleen, yksi kerrallaan. Vuosi sitten ostimme vanhan autioituneen maalaistalon Tallinnan ja Pärnun puolesta välistä ja sen parissa on hyöritty siitä lähtien. Silloin jo asustelin vajaan puolisen vuotta siellä, kun sain töistä etätyösopimuksen, joten jonkinlainen tuntuma tähän jo on.

Muutan tuohon taloon, jota Mäen taloksi kutsutaan, muutaman viikon päästä ja uusi elämä alkaa elämää ihmetellen ja Suomea kauempaa katsoen.

Hiljalleen hautui myös idea kirjoittaa tämän muutosajan ajatuksiani muistiin, nyt kun katselen maailmaa uudesta vinkkelistä. Mikä kaikki yllättää? Mitä onnistumisia ja iloja sekä vastoinkäymisiä tulee vastaan ja miten niistä selvitään vieraalla maalla, uudella kielellä? Hiljalleen kypsyi ajatus kirjoittaa niitä blogiin. Voinhan sitä kautta jakaa kuulumisia ja ajatuksiani myös rakkaille ystävilleni.

Ja jos vielä emme ole tavanneet, niin saanen lyhyesti esittäytyä: Olen sielultani ikivanha, mieleltäni nuori, fyysisesti keski-ikäinen, itseäni introvertiksi ja erityisherkäksi nimittävä, luontoa, mystiikkaa ja elämää rakastava elämän ihmettelijä. Jos jotain pitäisi nimetä harrastuksiksi, niin niitä olisi valokuvaus, itsen ja ihmisyyden tutkiskelu sekä reissaaminen.

Olen myös tämän projektin myötä rakastunut niin viron kieleen kuin myös uudelleen suomen kieleenkin. On ollut mielenkiintoista löytää näiden kahden sukulaiskielen yhtäläisyyksiä ja tutkia eroja, joten varmasti niitä tulen ihmettelemään sinullekin.

Suurimman osan elämästäni olen pyörinyt Savon seudulla, jonne 6-vuotiaana vanhempieni mukana päädyin. Ihmeen kauan pysyin aloillani, sillä levottomat jalkani ja mieleni kutsuu kulkemaan ja tuota kutsua oli viimein toteltava yli kuusi vuotta sitten.

Ja tässä sitä nyt ollaan!

Muuttopäätöksen jälkeen tunteet oli aluksi lähinnä paniikkia muistuttavassa tilassa, kunnes huomasin katsovani maailmaa puhtaasti pelosta käsin. Ilman tuota havaintoa olisin todennäköisesti vetäissyt käsijarrusta U-käännöksen viime hetkellä ja jatkanut nurisemista nykytilanteesta ja päättämättömyydestäni. Mutta sitten päätin luottaa elämään ja omiin siipiini, että ne kantaisivat vielä tämänkin reissun. Tiedätkö, se oli todella helpottavaa!

Welcome on board, uusi muutosmatka alkaa!