Paketoin taannoin yhdeksän ovulaatiotestiä yhden paperiarkin väliin, sujautin ne kirjekuoreen ja kirjoitin kirjekuoren päälle osoitteen sellaiselle ihmiselle, joka jatkaa vielä odottamista ja toivomista. En tunne sitä ihmistä, hän on vain joku, joka kyseli ylimääräisten ovulaatiotestien perään anonyymin sovelluksen anonyymilla keskustelupalstalla aiheesta lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Lähetin testit ja niiden mukana toiveen, että onnistuisipa hänkin.

Uskalsin lähettää testit, sillä siinä vaiheessa raskauteni oli varma. Kohdussani kasvoi todistettavasti joku.

Ennen niitä todisteitä minä pissasin kymmenille ja kymmenille tikuille. Kulutin satoja euroja rahaa niihin kymmeniin tikkuihin. Nämä eteenpäin postikulujen hinnalla lahjoittamani tikut sopivat kalliiseen (ja luotettavaan ja siksi kehuttuun) digitaaliseen testiin, jollaisia lapsettomuuslääkärit kehottivat käyttämään. ”Nämä ovat kalliita hoitoja, tässä ei kannata yrittää säästää rahaa ovulaatiotesteissä etenkään, jos haluaa luotettavan tuloksen. Ja sinähän haluat?” kysyi minulta lapsettomuuslääkäri joskus silloin alussa, kun oli tutkinut munasarjojeni olevan auliit ja avoimina.

Missään ei ollut mitään vikaa, mutta mistään ei kuitenkaan tullut mitään. Siksi pissasin tikulle toisensa perään, ensin odottaen testiin ilmestyvää hymynaamaa ovulaation merkiksi. Sitten niitä viivoja, joita raskaustestien toivoo tarjoilevan. Ne minä näin kerran. Se ei ollut tämä kerta.

En minä olisi arvannut, miten vaikeaa tästä kaikesta tulisi, kun ostin ensimmäisen paketin kalliita ovulaatiotestejä. Kai jokainen, joka päättää lisääntyä, suhtautuu prosessiin toiveikkaan positiivisesti. Ja vaikka kaikesta tulikin vaikeaa, oli tikuille pissaamista ja hormonien piikittämistä ja lukemattomia housuttomia kiipeämisiä tutkimuspöydille ronkittavaksi, oli tämä matka tähän pisteeseen kuitenkin helpoimmasta päästä.

Siksi kaiken tämän pissaamisen, piikittämisen, ronkkimisen ja epävarmuuden ja odottamisen ja menetysten jälkeen on  vaikeaa suhtautua tähän tilaan, jossa sisälläni kasvaa joku. On vaikeaa suhtautua mihinkään luottavaisesti, mutta erityisesti elämään. Äitiyteen ja siihen, miten siitä puhutaan. Vanhemmuuteen, lapsettomuuteen, kaikkiin keskusteluihin näistä aiheista. Syyllisyyteen, joka kalvaa kaikkialta.

Kehooni, joka muuttuu sellaiseksi, jollainen se ei ole koskaan aiemmin saanut tai voinut olla. Ihmiseen, joka minussa kasvaa. Huoleen, jota sen ihmisen minussa kasvaminen saa aikaan.