” Rakas päiväkirja.

Joo joo, aina puhutaan vain yhdestä ja samasta aiheesta / henkilöstä – Samusta. No mitä taas hän on tehnyt? 

Oltiin mun luona eilen, ja hän oli taas juonut. Hah, oliko joku yllätys? Pelattiin yhdessä Call Of Duty bo zombia, ja itseasiassa, minulla oli ihan kivaa. Me ei riidelty eikä edes nahistu mistään turhanpäiväsestä. Kesken pelin Samu lähti käymään vessassa, ja silloin minulla tuli viesti puhelimeeni.

Se oli entinen säätöni Juuso … ”Hei , mitä sinä meinasit joululomalla tehdä?” hän oli laittanut. Mietin että miksi hitossa hän laittoi minulle viestiä. Ignorasin viestin ja jäin odottamaan Samua. Menin hänen jälkeen kans käymään vessassa, ja kun tulin takaisin, jatkoimme peliä. Samu alkoi jostakin syystä piilo vittuilemaan minulle, aluksi vain nauroin hänen sanomisilleen. Kuitenkin, hän vain jatkoi ja jatkoi sitä, eikä enään näyttänyt siltä että hän olisi sanonut niitä läpällä. Aloin ihmettelemään ja kysyin mikä hänellä oli. ”Mitä sä meinasit tehdä joululomalla” hän vastasi. Arvasin jo silloin että hän oli nuuskinut puhelintani, mutta esitin että en tiennyt asiasta mitään. ”Täh. En minä tiedä, kuinka niin?” kysyin häneltä. ”Meinasitko nähdä jotakin?” hän sanoi. ”Perhettä” vastasin ja katsoin häntä hämmestyneenä. Hän meni vakavaksi, ja minua alkoi vähän jo hermostuttaa ja pelottaa.

”Vai että vaan perhettä. Etkö meinannut Juusoa nähdä?” hän sanoi minulle, murhaava katse kasvoillaan. Leikin taas, että en tiennyt asiasta mitään. Katsoin Samua hämmentyneenä enkä sanonut mitää. ”Vittu vastaa mulle! Meinasitko nähdä! Kato sun puhelintas!” hän huusi minulle. Otin puhelimen käteeni ja katsoin sitä, kuin olisin nähnyt viestin ensimmäistä kertaa. En edes tiedä miksi en uskaltanut myöntää että olin nähnyt viestin. 

”En minä tiedä miksi se on minulle laittanut viestiä” sanoin hänelle ärtyneenä. Ja se oli totta, en minä tiennyt miksi. Me ei oltu juteltu Juuson kanssa kahteen vuoteen, enkä edes ymmärtänyt miten hänellä oli vielä numeroni. 

Samu hyppäsi penkiltään ryntäen minun luokseni ja otti ensin hellästi kurkustani kiinni, mutta erittäin vihaisen näköisenä. Hänen silmänsä kiiluivat vihaa. Minä jähmetyin ja tuijotin häntä suoraan silmiin järkyttyneenä. ”Vastaa!!” hän taas huusi ja puristi käsiään koko ajan kovempaa kaulani ympärillä. Yritin puhua mutta en saanut sanaakaan suusta kovan otteen takia. Hän irrotti kätensä, ja huusin hänelle ”Miksi sinun pitää aina käydä käsiksi! Minä en ole nyttenkään tehnyt mitään! Mä en tiedä minkä takia Juuso on laittanut viestiä! Usko mua!”.

”Miks vitussa mä uskoisin sua, ja mä saan tehdä ihan mitä minä haluan!”. Suutuin hänelle ja olin huutamassa hänelle jotain, kunnes PAM. 

En todellakaan tajunnut sitä, mutta Samu löi mua. Kovaa. Jähmetyin, en liikahtanutkaan. Pitelin kättäni kasvoillani, kasvoni pois päin Samusta. Tuijotin lattiaa, ja kuulin vain surinaa ja piipitystä korvissani. Halusin itkeä mutta…. En pystynyt? Minua vain rupesi oksettamaan, joten juoksin vessaan. Menin vessanpöntön luokse oksentaakseni, mutta koska pelkään oksentamista yli kaiken, yritin rauhotella itseäni. Tunsin, kuinka päätäni ja kasvojani jomotti ja koski aivan saatanasti.Samu tuli vessaan, eikä näyttänyt mitään tunteita. Rupesin itkemään, minua koski niin paljon. Tunsin kun vasen puoli kasvoistani oli aivan turvonnut, enemmän silmän kohdalta. Ihan hetkessä se melkeen muurautui kokonaan umpeen. 

Olin shokissa. Menin vain omaan sänkyyni, vedin peiton päälleni ja itkin. Olisin niin kovasti halunnut Samun ulos asunnostani, mutta olin oppinut sen, etten ikinä saisi sitä minun asunnostani pois minun tahdostani. Jos hän halusi jäädä, hän jäi enkä voinut asialle mitään. En puhunut mitään, Samukaan ei puhunut, ei edes pyytänyt anteeksi tai millään tavalla näyttänyt katuvansa tekoaan. Ja se sattui minua enemmän kuin isku kasvoille.

Hetken kuluttua, hän kuitenkin jatkoi riitelyämme. ”Ei kannata ärsyttää mua… Millon sä senkin opit” . Olin sanaton siinä vaiheessa. Oliko hän todella niin tunteeton? Ihan oikeasti? Rupesin itkemään entistä kovempaa ja sanoin ” Miten sä voit olla tommonen! Sä just löit mua ja haluat vieläkin riidellä kanssani”. Ja taas… Hän otti kurkustani kiinni, ei onneksi niin kovaa kuin ennen. 

Hän katsoi minua vihaisena, ja tuijotti silmääni hetken, irrotti otteensa ja meni hakemaan lisää kaljaa jääkaapista. Minä menin peiton alle makaamaan ja toivoin vain, että joku naapureistani olisi kuullut riitelyn ja soittanut poliisille tai että Samu lähtisi vain pois. Hän ei kuitenkaan lähtenyt. Kun hän oli aikansa kitannut kaljaa, hiljaa, kuunnellen musiikkia, hän tuli viereeni. Ei sanaakaan.

Hän nukahti, mutta minä en. Minua ahdisti vain niin suunnattoman paljon. Hän ei koskaan ennen ollut lyönyt minua.

Seuraavana päiväni oli vähän musta, mutta sitä seuraavana päivänä, se oli niin musta että en viitsinyt edes kulkea missään. En saanut peitettyä sitä, enkä voinut mennä töihin palvelemaan asiakkaita mustan silmäni kanssa… ”