Päiväkirja merkintä 7.11.2016
Tämä on Päiväkirja merkintä n.1 vuosi sitten.
Rakas päiväkirja.
Olin tänään poikaystäväni kanssa, joka ei varmastikkaan tullut yllätyksenä, kuinka ei varmasti sekään kun sanon, että tänään oli taas ihan helvetillinen päivä. Poikaystäväni teki jotain hirveää, että pelkään taas kuollakseni. En pelkästään häntä, vaan myös itseäni.
No mikä oli sitten niin kauheaa? Poikaystäväni halusi että juotaisiin yhdessä, enkä aluksi innostunut asiasta. Pelkään häntä silloin kun hän on humalassa. Kuitenkin, minun oli pakko suostua. Niin se aina menee – hän haluaa jotain, ja myöskin saa haluamansa. Ostettiin kaljaa, ihan liikaa. Tiesin jo siinä vaiheessa että tästä päivästä tulisi taas yksi painajainen lisää. Oltiin kahdestaan hänen asunnollaan ja kuunneltiin musiikkia. Olin yllättynyt siitä, iten mukavaa meillä oli. Kuitenkin koko ajan takaraivossani kolkutti ajatus siitä että kohta sattuu jotakin.
Ilta kului ja alkoi olla jo aika myöhä. Minua rupesi väsyttämään, ja mainitsin siitä poikaystävälleni. Hän kuitenkin halusi, että istuisin vielä hänen kanssaan juttelemaan. KIVA! Tätä olinkin odottanut koko päivän… Ensin juttu luisti aikuismaisesti ja asiallisesti. Kunnes taas PAM hän kilahti jostain. Hän otti minua taas kurkustani kiinni niin etten pystynyt puhumaan, saatikka hengittää kunnolla. Hän heitti minut lattialle niin että pääni ja selkäni kolahti kunnolla. Tuntui että taju lähtisi… ”Mikä sua huora vaivaa! Nautitko sä tästä! Hä!”. Hän vain huusi minulle sylki suusta lentäen kasvoilleni ja kädet rupesivat puristamaan vain kovempaa kurkkuani. ”Mitä sä pillität!?” Hän huusi samalla kun katsoi minua syvälle silmiin, kuin olisi odottanut että milloin lopetan hengittämisen.
Hän irroti kädet kurkultani ja tönin hänet pois päältäni. Menin paniikkiin ja ryntäsin istumaan olohuoneen sohvalle hysteerisesti itkien. En pystynyt hengittämään kunnolla, olin vain paniikissa. Minä vain tärisin. Poikaystäväni meni keittiöön hakemaan selvästikkin jotain, ja tuli sitten takaisin olohuoneeseen. En katsonut häneen, vaan pidin käsiäni kasvojeni edellä toivoen että saisin hengitykseni tasaantumaan. Hän ottaa tukastani kiinni ja nostaa pääni ylös, jolloin huomasin sen. Hän oli käynyt hakemassa keittiöstä lihaveitsen. Katsoin häntä silmät pulleana ja kysyin mitä hän meinasi. Hän asetti kylmän veitsen kurkkuani vasten ja katsoi minua vihaisesti.”Ole hiljaa”. Katsoin häntä järkyttyneenä ja ajattelin mielessä, että eikai tämä oikeasti ollut tässä. En ole kerennyt edes hyvästelemään perhettäni.
Veitsi painoi koko ajan enemmän kurkkuani, mutta en suostunut olemaan hiljaa. Aloin rauhoittelemaan poikaystävääni ja pyysin häntä laskemaan veitsen pois. Hetken kuluttua, hän siirsi veitsen hänen kurkkuansa vasten. Yritin ottaa veistä hänelä pois, samalla rauhotellen. Sitten hän lähti kävelemään taas keittiöön päin, ja sai kohtauksen. Hän sai aina näitä kohtauksia kun oli juomassa. Hän siis periatteessa meni aina tajuttomaksi hetkeksi aikaa. Silloin mietin, lähtisinkö pakoo. Nyt olisi mun tilaisuus. Mutta ei, en voinut jättää häntä yksin. Otin veitsen hänen kädestään ja vein sen takaisin keittiöön. Yritin herätellä poikaystävääni, ja katsoin kulkeeko hänellä vielä henki. Parin minuutin päästä hän tuli taas tajuihinsa, ja siirsin hänet hänen omaan sänkyynsä.
Milloin tämä painajainen loppuu. Miksi emme voisi vain elää normaalia parisuhde elämää? Miksi!