Lähetettä seuraa tutustumisvaihe

Kesän alussa saadusta lähetteestä poiki miellyttävän nopeasti tapaaminen plastiikkakirurgian puolella. Aika kirralle oli vajaa parisen kuukautta sitten, laskettu hoitotakuun umpeutumisaika puolestaan joskus maaliskuussa. Jos kaikki menee hyvin, uudet tissit tulee siis kesäksi! Miten mieletön ajatus!

Stressasin kirurgin tapaamista aivan lohduttoman paljon. Entä jos mulle sanotaankin, että et vaan kestä kipua? Tai että on sitä isompiakin tissejä nähty, eikä noissa nyt pitäisi olla vielä mitään valittamista? Tai että mene kuule yksityiselle, ei noita verorahoilla aleta leikkelemään? Ja sitten olisin taas alkupisteessä, tosin tällä kertaa tiedostaen että vaihtoehtokin olisi ollut.

Keskustelu varsinaisella vastaanotollahan meni esitietohaastattelun jälkeen jotakuinkin näin;
”Otahan paita ja rintaliivit sitten pois niin katsotaan”
*ottaa paidan pooois*
”Joo eiköhän tää oo ihan selvä juttu. Laitetaan sut jonoon.”

Ja taas itkettiin. 

”Tämä on varmasti aika iso asia käsiteltäväksi sulle”
”MÄÄÄ OON HAAVEILLUT TÄSTÄ SEISKALUOKKALAISESTA ETEENPÄIN *itkua ja naurua*”

poof.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

Syvää ärsytystä pukeutumisohjeista ja jääräpäisyydestä

Kesällä ei ollut liiemmin tarvetta arpoa halterneckien ja tuubitoppien välillä. Kumpaakin voi toki käyttää olkaimellisten rintaliivien kanssa, mutta se vie kumpaisenkin vaatteen koko idean. (Itse asiassa tämän kokoluokan rinnoillekin on saatavilla olkaimettomia liivejä! Töttöröiksi topattuja, ihoon pureutuvia, ja kun rinnanympärys on oikea, on turha kuvitella hengittävänsä. Silti rinnat painavat tukijansa aina alemmas ja alemmas kunnes kylkiluiden alaraja alkaa jo tulla vastaan. Eli jooeikiitos.)

Ei myöskään tarvinnut huolehtia siitä, näkyykö tavallisen trikootopin olkaimien alta rintaliivien olkainta. Fun fact; kyllä sitä näkyy, kun käyttää koko ajan urheiluliivejä. Sitä ainoaa mallia joka minun tissejäni kannattelee ilman infernaalisia selkäkipuja, saa mustana ja valkoisena. Ongelma toki ratkeaa sillä, ettei kuitenkaan käytä kuin mustia yläosia, eikä ne olkaimet sieltä pahemmin kilju olemassaoloaan.

Tästäkin tosin on käsittämätöntä kyllä saatu vääntöä aikaiseksi; mielestäni ”ihonväriset” alusvaatteet eivät katoa maagisesti todellisen ihon sekaan. Ja kenen ihon väriset niiden edes pitäisi olla? Minulle on kohteliaasti mainittu, että sivistyneillä ihmisillä on AINA oltava asuvarastossaan vähintäänkin yhdet ”ihonväriset” liivit. Ai miksi? No niiden valkoisten kauluspaitojen kanssa käytettäväksi tietenkin. Entä jos ei käytä/omista/tarvitse/halua valkoisia kauluspaitoja? No kyllä nyt kaikki joskus sellaisia käyttää/tarvitsee/jne. Argh. Kiitos jälleen kerran yhdestä täysin turhasta lokeroinnista ja mukapakosta, jolla yritetään tuputtaa omaa näkemystä aiheesta juuri tismalleen sellaisena kaikille muillekin.

Minä en käytä valkoista. En missään vaatteessa. Valkoinen saa tissit näyttämään vieläkin suuremmilta, sen alta erottuvat rintaliivien saumat tympeästi, ja koska nämä mun monoboob-mallin rintaliivit nyt eivät ole mitenkään erityisen seksikkäät niin enpä välittäisi niitä isommin esittelemään muille. Voidaan katsoa asiaa uudestaan jos kirurgi taikoo b-kupin, mutta muutoin voin hyvillä mielin ja ilman minkäänlaista velvollisuudentuntoa jättää ne valkoiset vaatteet edelleen muille. 

Ja ne ”ihonväriset” liivit käyttöperusteineen;  Jos tissit on kokoa H, suurin osa ihmisistä ymmärtää että ne ei luultavasti pysy ylhäällä silkalla tahdonvoimalla. Miksi hehtotissien kantajan pitäisi nöyristellen piilotella rintaliivien olkaimia? Onko se jokin suuri tabu, jota en vain ymmärrä? Lisäksi tämä suositeltu ”ihonvärinen” tai ”puuteri” liivinolkain pistää huomattavasti enemmän esiin käyttäjän olkapäältä vilkkuen mustan topin alta, kuin mustan topin linjoja noudatteleva musta liivinolkain.

Se on hyvä jos itse tietää mikä toimii juuri omalla kohdalla. Kun vielä muistaisi sen, että aikuisille ihmisille ei ole oikeasti tarpeen lähteä vänkäämään aiheesta; en minäkään jankuta siitä, että kaikkien muidenkin pitäisi pukeutua mustiin paitoihin tai jättää ne ”ihonväriset” liivit kauppaan. 

Mikäli joku kokee oikeaksi edelleen valistaa meitä sivistymättömiä villejä beigen ihanuudesta, tiedoksi annettakoon, että kirjoittaja omistaa pitkän etsinnän jälkeen kahdet (2) käyttökelpoiset liivit. Mustat, samaa mallia, samaa kokoa. Toiset käytössä, toiset puhtaana vuoroaan odottamassa.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys