Onnellisia lapsuusmuistoja muotijutuista
Tänä viikonloppuna olen nuukaillut kahdella tavalla:
1) Vaikka teki mieli pyytää jotakuta yksille lauantai-iltana, tai lähteä kädentaitomessuille jompanakumpana päivänä, niin olen vain ollut kotona ja käynyt juoksemassa ja kävelemässä.
2) Luin Laura Honkasalon Nuukaillen (2014).
Mielestäni kirja oli kokonaisuutena oikein kiva, helppo ja nopea lukea, ja olen monesta asiasta Honkasalon kanssa täysin samaa mieltä. Vaikka monet nuukailuvinkeistä olivat minulle liian extreme (kaikenlainen ompelu tai juurien kerääminen syötäväksi), yritän tulevaisuudessa nähdä enemmän vaivaa siihen, että säästän rahaa.
Minulla on kuitenkin myös kritiikkiä kirjalle. En pitänyt jatkuvista vahvoista yleistyksistä ”kaikki tekevät näin”, ”nuoret naiset netissä” tai ”nykyään kaikilla on kiire” (tyyliin näin, eivät ole suoria lainauksia). Myös vahva, suoraviivainen vertailu sen välillä mitä ennen oli ja mitä nykyään, oli vähän ärsyttävää. Vertailun pointti oli aina se, että ennen asiat olivat paremmin. Ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta nuukailulle, että tekisimme kaiken kuten sata vuotta sitten tehtiin. Maailma on muuttunut.
Monesti Honkasalo kyllä antaa ymmärtää, että vaikka hän kritisoi muiden toimintatapoja, hän itse tekee samalla tavalla. Kuitenkin monesti arvostelu ja tuomitseminen ovat hyvin läsnä kirjan tekstissä. Provokatiivisuus on toisaalta myös hyvä asia.
Yhtä asiaa jäin pohtimaan Honkasalon lapsiin liittyen. Honkasalo kirjoittaa näin (s.76):
Usein kuulee sanottavan, että lapsilla pitää olla samat asiat mitä muillakin. Omat lapseni eivät ole kärsineet siitä, ettei heillä ole kaikkea sitä, mitä muilla. Heti molempien synnyttyä tein suoramarkkinointikiellon väestörekisteriin. Meille ei ole koskaan tullut mainoksia tai lelukuvastoja. Myös päiväkodissa ja eskarissa on ollut tervejärkinen linja, eivätkä muotilelut ole koskaan kiehtoneet. (…) Lapseni ovat nyt ala-asteella. Tähän mennessä heitä ei ole kiinnostanut tietokone juuri lainkaan, kännykät eivät yhtään.(…) He eivät ole perillä populaarimusiikista, leffoista tai muista muotijutuista.
Ehkä minulla oli kurja lapsuus, mutta minulla on paljon hyviä lapsuusmuistoja liittyen kaikenlaisiin muotijuttuihin. Ja saan edelleen suurta iloa keskustellessani ikäisteni kanssa yhteisistä lapsuuden kiinnostuksenkohteista! Keskustelut menevät yleensä jotenkin näin:
– Muistatko ne kindermunien krokotiilit?
– Joo! Mulla oli niitä joku 50, laulava krokotiili, kitaraa soittava krokotiili…
– Niinpä! Ne oli ihan parhaita! Vaikka ehkä vielä siistimpiä oli ne kilpikonnat…
– Ai niin nekin! Ne oli kyllä niiin hauskoja!
Tai keskustelut liittyen Disney-elokuviin, legendaarisiin 5110-puhelimiin, muumeihin, paksupohjaisiin kenkiin, Spice Girls –fanituotteisiin, Smurffeihin, alkeellisiin tietokonepeleihin, telkkarisarjoihin kuten Hovimäki, Blondi tuli taloon, Kyllä isä osaa, Annan sairaala… Muistot liittyen kaikkiin näihin ovat onnellisia ja jaettuja muiden samaan sukupolveen kuuluvien kanssa.