Nolottaa kun innostuu ja lannistuu
Innostun helposti monista asioista, mutta myös unohdan innostukseni hyvin nopeasti.
Pelästyin kun tajusin, etten ehkä nykyään kerro innostukseni kohteista kovin helposti ystävilleni, perheelleni tai edes miehelleni, varsinkaan jos asia tuntuu minulle oikeasti tärkeältä. Tuntuu, että jos kerron, mitä ajattelen, kuulen vain oman puhutun kertomukseni asiasta. Peilaan omaa tarinaani toisen kautta, ja alan ajatella itsestäni eri tavalla, ehkä vähätellä innostukseni suuruutta.
Toisinaan myös häpeän innostuksiani, koska myöhemmin huomaan, etteivät ne ole johtaneet mihinkään. Unohdin koko asian, en jaksanut panostaa siihen, kiinnostuin jostain seuraavasta jutusta. Saatoin myös käyttää suhteellisen paljon rahaa esimerkiksi uuden harrastuksen aloittamiseen, mutten sitten jaksanutkaan viedä asiaa loppuun ensimmäisten alkuvaikeuksien kohdatessa. Pelkään näyttää heikolta muiden silmissä, enkä itsekään halua pitää itseäni heikkona tai laiskana.
Pelkään myös vaikuttavani tekopyhältä. Juuri nyt olen oikeasti innostunut ekologisuudesta, eettisestä kuluttamisesta, luomusta jne. Minulla on arvoja elämässäni, jotka liittyvät kestävään kehitykseen, kierrätykseen, säästeliäisyyteen ja esimerkiksi downshiftaamiseen. Luen ja opiskelen näistä asioista paljon. Mutta en vielä ole siinä pisteessä, että pystyisin toimimaan näiden arvojen pohjalta täysin kaikissa valinnoissani. Haluaisin ostaa enemmän vaatteita ja käyttötavaroita kirpputorilta, mutta helposti menen vain kauppaan ja ostan tavarat uutena, koska se on niin yksinkertaista, vaivatonta. Talouteni ei vielä pakota minua ostamaan kaikkea käytettynä, vaikka se olisi periaatteessa se, mitä kannatan ja mihin haluan pyrkiä. (Tälle ilmiölle on itse asiassa nimikin, green gap.)
Rakastan niitä ihmisiä, jotka puhkuvat elämäniloa, innostusta ja iloa! Enkä itse pidä sitä minään, ainakaan tekopyhänä, vaikka joku ystäväni sanoisi minulle, että ”ensi vuonna lähden oikeasti, oikeasti ulkomaille etsimään itseäni” ja sitten hän ei kuitenkaan tekisi niin. Mutta itselleni en salli moisia katteettomia purkauksia.
