Viikkoja täynnä 32+0.
Nyt alkaa tuntumaan, että olen todellakin RASKAANA!
Vauva painaa vähän joka asennossa johonkin sisäelimeen tai luuhun inhottavasti. Kävely on vaikeaa, istuminen on vaikeaa jne.
Pahinta on kuitenkin se kuinka pääni tuntuu olevan täynnä jotain höttöä.
Ajatus ei kulje, muisti ei pelaa ja päästän suustani mitä kummallisempia sammakoita.
Anteeksi vain lähipiirille, jos vaikuttaa siltä, että olen vielä entistäkin sekavampi.

Tuntuu, että en ole haastanut aivojani älylliseen ajatteluun moneen vuoteen ja nyt se vähäinenkin älykkyys on raskauden ja väsymyksen sumentamaa.
Olen kuullut puhuttavan ”raskausdementiasta” ja allekirjoitan tuon määritelmän kohdallani totaalisesti.
On vaikea muistaa asioita viiden minuutin takaa, saatikka sitten päivien takaa.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi ihan pelkkää valitusta, niin kaikki alkaa olemaan valmiina vauvan kotiutumista varten.
Vaatteet on hankittu. Perintökori jossa vauva tulee nukkumaan ensimmäiset kuukaudet on saatu lainasta takaisin, turvakaukalo on hankittu jne

5-vuotiaan esikoisen lempiohjelmia ovat kaikki synnytysohjelmat; Kätilöt, Apua meille tulee vauva jne.
Hänen kanssaan on niitä tullut nyt katsottua ja ajatus pienestä tuhisijasta rinnalla alkaa jotenkin konkretisoitua.
Lohduttavaa on ettei itse synnytys sinänsä jännitä. Ennemminkin se, että kuinka ja missä se alkaa.
Kummatkin tytöt ovat syntyneet niin vauhdilla, että odotettavissa on nopeaa toimintaa.
Eli jos lapsivesi sattuisi menemään kotona (saatikka kaupassa tms.) niin hieman hätä on kädessä. Tästä syystä sairaalaan varmasti lähdetäänkin jo hyvissä ajoin supistusten tihentyessä.

On ollut myös ihana käydä äitiyspakkauksen ja tyttöjen vanhoja vaatteita läpi ja miettiä, että ei aikakaan kun niiden sisälle on täytettä!

Tällaiset kotiutumisvaatteet valitsimme tyttöjen kanssa 🙂

Vielä tässä on aikaa jäljellä ja mahakin tulee vielä kasvamaan entisestään.
Ei siis auta kuin toivoa, että ihmiset ympärilläni ymmärtävät ja sietävät tätä sekoilevaa Barbamamaa!