Kirjoitin ensin alustuksen ihan vaan tisseista. Ihan vaan koska tuli tissit mieleen. Sitten muistin hetki sitten olleen kohun jonkun bloggarin tissipostauksesta ja ajattelin vilkaista mitä aiheesta on jo kirjoitettu. Laitoin hakusanaksi ”tissit” ja hämmennyin siitä kaikesta mitä löysin. Ei yhtään kunnon tissikuvaa….

No ei kai. Hämmennyin siitä keskustelusta mitä tisseistä käydään. Taidan olla jo vähän jäljessä varsinaisesta kuhinasta, mutta kirjoitanpa oman näkökulmani kuitenkin.

Miten ihmeessä naiset jaksaa jauhaa tissiensä ulkonäöstä? (Älkää provosoituko, olen itsekkin nainen, olen itsekkin jauhanut omista ketunnenistäni. Enkä ole edes lopettanut.) Mutta on kai asiaa tarkasteltava jotenkin syvällisemminkin. Ainakin näin imettävänä äitinä en voi enkä yksinkertaisesti jaksa enää joka päivä pohtia kuka näki vilauksen ketun nenän päästä, saati että tykkäsikö se näkemästään! Eikäpähän täällä sitä paitsi taida olla edes kovin montaa miestä keskustelemassa ja kertomassa miten pyöreä ja täyteläinen rinta tuntuu ihanalta kourassa.

Tisseillä on tehtävä. Niiden tehtävä on ruokkia lasta. Samalla ne ovat kuin silta symbioosista itsenäisyyteen, joten merkitys on lapselle vahvasti muutakin kuin ravinto. Ne ovat läheisyyttä äidin ja lapsen välillä, yhteys. Äidille ne ovat aikaa tutustua lapseen, luoda suhde omaan jälkeläiseen. Imettämiseltä ei saisi olla pakotietä karkuun. Korvikkeiden pitäisi löytyä vasta kun metsästä on jokainen polku kuljettu ja jokainen kivi ja kanto käännetty. Se on tarkoituksella raskas tie. Se on äidin ja vauvan yhteinen selviytymismatka jonka tuloksena nämä kaksi ihmistä ovat kuin yhtä läpi elämän. Minun rintani ovat yhtä tärkeitä kuin minun kohtuni ja minun koko ruumiini. Niiden avulla voin luoda elämää ja vaalia sitä. (Hahaa, tämä on kuin olisin joku suuri tiedemies kauan sitten; se pyörii sittenkin!) Olen nisäkäs! Lisäännyn niin, että kannan jälkeläistäni ensin kohdussani 9kk ja sen jälkeen pidän vielä rinnallani pari vuotta. Vielä senkin jälkeen jälkeläiseni itsenäistyy hitaasti kulkien mukanani. Lisääntyminen on mahtavaa. Se onkuin tapa jättää osa minua elämään senkin jälkeen kun poistun tästä maallisesta maailmasta. (Haaaalleluujah!) Sitäpaitsi lisääntymisellä on myös hyvin tärkeä osa omassa henkisessä kasvutehtävässämme. 

Yhdistetäänpä taas tissit ja miehet. Ehkä miehet todella katsovat alkukantaisesti naisia valiten sopivaa äitiä jälkeläisilleen? Ehkä tisseillä on siinä merkityksensä. Mutta jos näin on, niin raaka ja syvä kokemuksen tissiääni puhuu lohduttaen nyt kaikkia tissimiehiä ja heidän epävarmoja puolisokandidaattejaan. Rintojen ei tarvitse olla pyöreitä, eikä täyteläisiä, kunhan miehet nyt vaan muistaisivat, että ketunnenillä, paistetuilla kananmunilla, itikan pistoilla ja roikkuvilla nahkarukkasillakin voi imettää! Ja jos eivät muista, niin muistuttakaa.