Tätä olen hokenut itselleni jo muutamia päiviä, viikon tai kaksi. Ehkä kuukaudenkin.

Olet itse se, joka estää sinua menemästä sinne, minne haluat. 

Minulla on päämääriä ja unelmia. Haluan myös olla vapaa kuin taivaan lintu. Elää omien normieni mukaisesti.

Mutta minulla on myös pelkoja. Pelkoja jotka hiipivät aina uudestaan nurkan takaa ja horjuttavat tasapainoni. Kaatavat minut ja unelmani viemäristä alas. 

Kunnes löydän taas soturini ja ratsastan pelkojani kohti miekka selässä. Urheana ja rohkeana taistelen niitä vastaan, niin että viimeinenkin pelon murunen on kadonnut taivaan tuuliin. 

Ja olen taas valmis omalle polulleni.

— Ja olen taas täällä pitkän tauon jälkeen. Tervetuloa! 🙂

(Kuvat lainattu: Favim.com, Recruiterpoet Blog, Polyvore.com)