Ollaan vaan

Välillä tuntuu , että on niin väärässä paikassa, väärien ihmisten, esineiden ja asioiden keskellä.

Se saa olon rauhattomaksi ja ehkä jopa turhautuneeksikin. Ei tiedä miten päin olisi, jotta olisi hyvä olla.

 

 

Usein koti tuntuu tällöin parhaalta ratkaisulta. Väkisin yrittäminen ja viihtyminen on mielestäni turhaa. Tylsyyden leima ei otsassani haittaa, sillä luulen tietäväni itse parhaiten, mitä tarvitsen ja mikä on hyvä. Ennen oli toisin.

 

 

Joskus toivon kuitenkin, ettei havainnoimani ympäristö, sen esteettisyys, ihmiset, rakenteet, ilma ja epämääräiset aistiärsykkeet vaikuttaisi niin paljon vallitsevaan olotilaani. Että voisin vain olla ja nauttia siitä, mitä juuri sillä hetkellä on tarjottavana. Sillä uskon, että kaikella on oma merkityksenä. Yrityksistä huolimatta koen sen hyvin vaikeaksi.

 

Muiden on ajoittain vaikeaa ymmärtää tätä. Ehkä kyse on kohdallani siitä, että etsin jatkuvasti jotain täydellistä oloa, hetkeä ja mieltä, mistä nautin. Voi olla. Ja osittain onkin. Mikään ei tunnu miellyttävän täysin ja joskus tuntuu, että liiankin iso osa tapahtuvista asioista on ”ihan jees” ja lopulta *haukotus*.

 

 

Mitäkö etsin? En tiedä. Luulen, että vika on minussa eikä ympäröivissä asioissa. Toivon kuitenkin saavani siihen vastauksen. Sitä ennen aion jatkaa opettelua hetkeen heittäytymisestä, sulkea silmät ja olla vaan.. vaikka sitten kotona.

 

 

Kuvat:lainattuja (taas, tiedän)