Kotini on linnani

Täällä ollaan, Pariisissa, seuraavat kaksi kuukautta. Työharjoittelu ja luovuuslukon aukaiseminen ovat ainoat suunnitelmat tälle kesälle, unohtamatta Pariisista nauttimista tietenkään. Asunto, huone, kämppis, puisto ja kaikki tuntuu kivalta, omalta. 

Olen muutaman päivän aikana koittanut asettua tutustumalla ympäristöön, ja kas kummaa myös itseeni pitkän ja hektisen kouluvuoden jälkeen. Olen tehnyt asioita, mihin ei ole juuri ollut aikaa; lukenut, piirtänyt, joogannut (ilman ohjausta), opiskellut ranskaa ja Pariisia, syönyt pitkän aamiaisen, istunut puistossa, kirjoittanut. Ja eilen kotimatkalla törmäsin sirkustelttaan, jonka ympärillä häkissä (okei, ei hyvä juttu) makasi monta leijonaa, laitumella oli kameleita, lampaita, poni ja mitä lie!

Tänään olikin vapaapäivä töistä, aloitan siis harjoittelun vasta huomenna. Tänään oli erityisen kylmä päivä, tuli ikävä karvatakkia, mikä jäi matkasta, koska eihän Pariisissa ole kylmä?! Siitä huolimatta lähdin Maraisin alueelle, unohduin, haahuilin, join kahvin, tilasin ekan croisantin (ranskaksi), löysin mahtavia vintagekauppoja ja söin nälkääni 5 macaronssia Champs Élyséellä. Junamatkalla kotiin kirjoitin luonnosvihkooni ja kaksi toisella puolella istuvaa poikaa kiinnitti huomion minuun sekä töhrimyksiini vihossani. Ymmärsin, että he puhuvat minusta. ” Hän on taiteilija!”. Nauratti ja niin nauratti niitäkin.

 

Opettelen taas uudestaan kirjoittamaan, takkuaa, oikeat sanat ei löydy. Olen jumissa. Pahoittelen. Aion myös nauttia, tanssia ja laulaa sekä saada ranskan opettajan.

Tämä on matka. Minun matka, jonka tallaan omalla tavalla. Aion löytää paljon kivoja asioita ja kokea tunteita, kaikenlaisia. Kotini on siellä, missä minäkin, missä tuntuu hyvältä, omalta ja minne vieraat ovat aina tervetulleita.