Palasin juuri onnistuneelta viiden päivän Pietarin reissulta. Jäljelle jäi upeiden kokemusten ja nähtävyyksien lisäksi kipeytyneet jalat, väsynyt mieli ja uupunut kroppa. Saavuin yöbussissa huonosti nukutun yön jälkeen keväiseen Helsinkiin klo: 04.30. Onneksi en ollut ainut vaappuja kävellessäni kantamusteni kanssa kotia kohti. Minua huojutti väsymys ja lihasten voimattomuus, muiden liikkeellä olijoiden syitä en voi kuin arvailla.

Pietari oli erilainen ja iso. Matkat joka suuntaan tuntuivat osittain yhtä pitkiltä kuin itse Venäjä. Loska ja vaihteleva sää oli reissun ainoita vihollisia. Kielen kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka sitä ei osattukaan. Toisin sanoen pääsimme liian helpolla, kiitos oppaanamme ja tulkkinamme toimineen ystäväni, joka on parhaillaan vaihdossa Pietarissa.

Tässä vielä katsaus matkalla koettuun ja nähtyy lainattujen kuvien avuin. Suokaa anteeksi laiskuuteni, kunhan saan aikaiseksi kuvien siirtämisen kamerasta koneelleni, uskaltaisin luvata myöhemmin myös omia kuvia tapahtumista.

Nyt lepoa. Спасибо (Spasibo).