On ollut hauska lukea mikä saa ihmiset liikkumaan ja mikä jäämään sohvannurkkaan. Ja niinpä minäkin päätin listata syyni lähteä liikkumaan ja syyt jotka saavat jättämään treenin väliin.

Mikä motivoi liikkeelle?

1. Se on rakkain vapaa-ajanviettotapani. Liikunta on oikeastaan ainoa harrastukseni. On kiva, kun voi työpäivän jälkeen lähteä tuulettamaan päätään.

2. Se on osa identiteettiäni. Miellän itseni aktiiviseksi liikkujaksi ja niin mieltävät myös ihmiset, jotka minut tuntevat. Liikkuminen on muodostunut luontevaksi osaksi elämää.

3. Ystävät. Olen tutustunut harrastusten kautta ihan mahtaviin ihmisiin. Liikkuminen yhdistää meitä. 

4. Haluan saavuttaa tavoitteeni. Asetan itselleni aina uusia liikunnallisia tavoitteita ja haluan saavuttaa ne. 

5. Hyvä olo. Jokaisesta treenistä ei tule hyvä olo. En minä aina palaa lenkiltä ilosta kiljuen. Joskus sattuu, joskus ei vaan lähtenyt kulkemaan, joskus väsyttää. Mutta monesti tulee myös hyvä olo. 

6. Ulkonäkö. Haluan näyttää urheilulliselta. 

Mikä saa jättämään treenin väliin?

1. Väsyttää. Joskus nukkuu huonosti, palautuu huonosti tai muu elämä vaan kuormittaa niin, että energiaa ei ole.

2. Laiskottaa. Tämä on usein hyvin haastavaa erottaa edellisestä. Mikään ei vaan huvita. Tv:n huonokin ohjelmatarjonta tuntuu houkuttelevammalta kuin treeni. Jos joku tietää, kuinka tämän oikeasti erottaa siitä kun on oikeasti väsynyt, kertokaa minulle! Tuntuu, että välillä ei uskalla jäädä lepäämään vaikka ehkä pitäisi, kun pelkää että se on vain laiskuuspeikko, joka yrittää ottaa vallan.

3. Ystävä haluaa tavata. Ystävät ovat tärkeitä. Joskus ystävä ehdottaa tapaamista päivälle, jolle on suunnitellut treenin. Ystävien tapaaminen on usein niin harvinaista herkkua, että silloin treeni jää väliin. 

4. Sattuu. Joskus kyse on vammasta, jota pitäisi lepuuttaa. Viime aikoina kyse on yleensä ollut lihaskivusta. Jostain syystä tuntuu, että viime aikoina olen palautunut treenistä todella huonosti ja aina sattuu. Ei ole kiva lähteä tekemään treeniä kun on lihakset ovat vielä kipeänä edellisestä treenistä. 

Syitä treenata löytyi enemmän kuin syitä jättää treeni väliin! Niinhän sen pitääkin olla. Nyt siis suunta salille. 

Tänään olin tyytyväinen siitä, että haastoin itseni hikoilemaan 14 peräkkäisenä päivänä. Muutoin olisin todennäköisesti jäänyt sohvalle makoilemaan kun saavuin kaupungilta asioita hoitamasta. Sohvalle oikaisun sijaan söin pienen välipalan, pakkasin uintitavarat, rentouduin hetken tv:n ääressä ja otin sitten suunnan uimahalliin. Uinti ja vesijuoksu valikoituvat päivän lajiksi kahdesta syystä. Ensinnäkin vaihtelun vuoksi, sillä viime viikkojen treenit ovat olleet pääasiassa juoksua ja salitreeniä. Toinen syy polkaista uimahallille oli lihaskipu. Aamulla tuntui siltä, että sekä torstain että lauantain salitreenit painavat kropassa. Silloin uinti tuntuu miellyttävämmältä keholle kuin juoksu. 

Altaassa vierähti reilu tunti: ensi vartti kehon ja erityisesti syvien vatsalihasten herättelyä vesijuoksulla ja sitten uintia. Uimahallissa oli mukavan rauhallista, ehkäpä muut olivat hoitaneet treeninsä aiemmin päivällä ja olivat suunnanneet iltapäiväksi jouluostoksilla. Kaupungilla piipahtaessani totesin nimittäin, että siellä väkeä kyllä oli. Onneksi ei tarvinnut jäädä jouluostoksille. 

Altaassa hikoilua ei huomaa. Sopii siis sellaisillekin, jotka eivät tykkää hikikarpaloista. Itse kyllä nautin siitä tunteesta kun hiki virtaa nenänpäästä ja paita kastuu, mutta uinti tuo mukavasti monipuolisuutta treeniin.