Huomaamatonta hikoilua

Tänään olin tyytyväinen siitä, että haastoin itseni hikoilemaan 14 peräkkäisenä päivänä. Muutoin olisin todennäköisesti jäänyt sohvalle makoilemaan kun saavuin kaupungilta asioita hoitamasta. Sohvalle oikaisun sijaan söin pienen välipalan, pakkasin uintitavarat, rentouduin hetken tv:n ääressä ja otin sitten suunnan uimahalliin. Uinti ja vesijuoksu valikoituvat päivän lajiksi kahdesta syystä. Ensinnäkin vaihtelun vuoksi, sillä viime viikkojen treenit ovat olleet pääasiassa juoksua ja salitreeniä. Toinen syy polkaista uimahallille oli lihaskipu. Aamulla tuntui siltä, että sekä torstain että lauantain salitreenit painavat kropassa. Silloin uinti tuntuu miellyttävämmältä keholle kuin juoksu. 

Altaassa vierähti reilu tunti: ensi vartti kehon ja erityisesti syvien vatsalihasten herättelyä vesijuoksulla ja sitten uintia. Uimahallissa oli mukavan rauhallista, ehkäpä muut olivat hoitaneet treeninsä aiemmin päivällä ja olivat suunnanneet iltapäiväksi jouluostoksilla. Kaupungilla piipahtaessani totesin nimittäin, että siellä väkeä kyllä oli. Onneksi ei tarvinnut jäädä jouluostoksille. 

Altaassa hikoilua ei huomaa. Sopii siis sellaisillekin, jotka eivät tykkää hikikarpaloista. Itse kyllä nautin siitä tunteesta kun hiki virtaa nenänpäästä ja paita kastuu, mutta uinti tuo mukavasti monipuolisuutta treeniin.