Tällainen minä olen tänään, ottakaa tai jättäkää.

Tänään innostuneen Sandran sormet syyhyää päästä kertomaan tämän hetkisiä kuulumisia! Viimeisimmän tekstin jälkeen on tapahtunut monia ihania pieniä asioita.

• Huomasin ajattelevani,että minun täytyisi kirjoittaa nyt kun olen sen kerta aloittanut. Vaikka siinä hetkessä se ei tuntunut luontevalta. Päätin antaa sille ajatukselle huomioni, mutta en toimisi tämän ajatuksen ohjaamana. Sain voimaa kun tunsin olevani itse ohjaksissa, sen sijaan että olisin lähtenyt puskemaan eteenpäin ja kirjoittamaan jotain vain koska minun olisi ”pakko”jotta saisin jotain sisältöä blogiin.

• Pääsin mukaan ihanan Susanna Tannin luomaan EATING FOR BEAUTY-elämänmuutosvalmennukseen. Ajattelin että se olisi hieno mahdollisuus keskittää enemmän huomiota ja energiaa omiin ruokailu tottumuksiini. Ei kuitenkaan mennyt päiviä pitempään kun huomasin tällä valmennuksella olevan minun elämässäni jokin muu tarkoitus, kuin pelkästään se että oppisin syömään enemmän salaattia. Aloin suunnata huomioni enemmän itseeni, muiden ihmisten sijaan. En oikeastaan osaa sanoa sitä mitä sitten tapahtui, mutta eräänä päivänä jokin puristava tunne minussa päästi irti. Koin syvää kiitollisuutta elämästä, tästä matkasta. Suostuin uskomaan siihen että minä saan joka päivä valita luottaa elämään ja elämä kannattelee minua. Minun ei tarvitse elää niiden uskomusten ja pelkojen ohjaamina, jotka olen vuosien aikana itseeni imenyt kuin pesusieni. Koin valtavan rentoutumisen. Tunsin vatsani ja sen jälkeen koko kehoni rentoutuvan. Aloin itkeä, tiesin että olin päästänyt irti jostain, joka on vaikuttanut minuun hyvin pitkään.
• Rentoutumisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu. En ollut enää vihainen.
• Tapasin äitini hänen ollessaan sairaalassa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui että pystyin puhumaan äidille. Kerroin etten ole enää vihainen. Ymmärsin että en ole pystynyt rakastamaan häntä, sillä olen ollut niin vihainen ja syyllistänyt häntä.

• Ymmärsin että minä saan erehtyä, kokeilla asioita ja muuttaa mieleni.
• Olen pohtinut paljon sitä ettei minun tarvitse tietää tässä hetkessä muuta kuin sen minkä tiedän. Olen riittävä ja rakas, tässä hetkessä juuri sellaisena kuin olen. Minä saan olla juuri sellainen kuin olen.
• Henkinen ja fyysinen todella ovat yhtä. Ravinnolla on ollut myöteinen vaikutus puhdistautumisessa. Puhdas, ravinnerikas ruoka saa herkistymään nykyään yllättävän usein. Ravitseva ruoka herättää minussa myös nöyryyttä ja kiitollisuutta. Pohdin, onko se etuoikeus. Kaikilla ihmisillä ei ole siihen mahdollisuutta. Arvostetaan sitä siis.

Tässä hetkessä tunnen rauhaa. Tunnen että se kasaan lyyhistynyt Sandra on saanut voimaansa takaisin. Minua jännittää se että minun on pystyttävä myös elämään todeksi sitä joka olen. En saa muuttaa itseäni säädelläkseni muiden tunteita, saadakseni muiden hyväksynnän ja rakkauden. Se on aika pelottavaa se, mutta samaan aikaan vapauttavaa. Nyt ajattelen että paskat minä en jaksa tehdä tästä kaikesta niin vakavaa. Pyrin suhtautumaan asioihin rennommin, toimimaan sydämestäni käsin ja antaa mennä vaan. Oikeasti olen tosi innostuva tyyppi, se tekee minusta varmasti välillä huvittavan ja ärsyttävän. En halua enää hillitä tai pienentää itseäni, ettei tarvitsisi hävetä. Tällainen minä olen tänään, ottakaa tai jättäkää. Tästä on hyvä jatkaa kirjoittamista ja katsoa tulevia tekstejä hieman eri silmin.