Nyt kun oikeesti menee hyvin
Heissan taas!
Nyt on aika päivitellä kuulumisia, varsinkin kun kaikki on täydellisesti.
Eka päivä amiksessa oli pelottava, aamulla en halunnut nousta sängystä. Mua ahdisti pelkkä ajatus siitä, että on uus luokka ja uudet ihmiset. Jos isäpuoli ei ois mua heittäny kouluun, niin olisin varmasti jäänyt vain kaupungille pyörimään. Isäpuoli sanoi siinä puol ysin maissa, et ois aika lähtee kouluun päi. Laitoin kenkiä jalkaan lievässä tuskahiessä ja täristen etsin takkiani. Avasin ulko-oven ja olisi tehnyt mieli vetää vaikka askillinen tupakkaa siinä hermostuneessa olossa.
Auto lähti ajamaan kohti Hervantaa. Puolen tunnin matka kului liian nopeasti ja pian näinkin jo kyltin, jossa luki ”Tampereenseudun ammattiopisto”. Auto pysähtyi parkkipaikalle ja sydän alkoi vetämään omia rallejaan. Onneksi näin Minjan koululla ja rauhotuin edes hieman. Edessä olisi infotilaisuus. SOS! Sali täynnä tuntemattomia ihmisiä löpisemässä turhanpäiväisiä. Koko koulun ykköset samassa tilassa, enkä erottanut oman alan opiskelijoita muiden joukosta. Infotilaisuuden jälkeen jakaannuimme ryhmiin. Itse pääsin C-luokalle, enkä tuntenut luokaltamme ketään. Tai noh, olin tavannut Merin aikaisemmin kun olin tutustumassa alaan. Keräsin rohkeutta ja menin juttelemaan. IHANAA! En olisi koulussa ainakaan yksin, jos tutustuisin edes yhteen luokkalaiseen. Meristä tuli nopeasti paras koulukaveri ja käymme lukiotakin yhdessä.
Luokkamme teki keskenään whatsapp-ryhmän ja siellä sitten läheteltiin älyttömiä meemejä ja sitä kautta sainkin whatsapp-nimeni takia uuden lempinimen. Vihdoin olen päässyt vanhasta lempinimestäni ”Käestä” eroon ja sen tilalle on tullut ”Pipa”. Tuntuu oudolta kun luokkalaiset huutelevat minua tuolla nimellä, mutta silti se saa aina hymyilemään.
Kului muutama viikko ja olenkin kaikkien kaveri meidän luokalta. Näen joitain vapaa-ajallakin ja se on asia josta aloin jopa itkemään. Olen niin onnellinen, että olen saanut kavereita koulusta ja nautin olla koulussa. Päivät ovat pitkiä, mutta luokkamme on niin mahtava, että jaksaisin katsoa sitä vaikka vuorokaudet ympäri.