Lapsuus jää eiliseen.
Kattelin tossa mun vauvakirjaa ja muistelin aikaa, kun en asunut vielä Tampereella, vaan Turussa. Mieleeni tuli kaikki kaverit, joiden kanssa leikin lapsena. Tai noh,, olenhan lapsi vieläkin, mutta niinkuin tarhaiän kaverit. Aloin kaipaamaan Turkuun, vaikka mun koko elämä pyörii Tampereella, enkä mä täältä haluais pois.
Jotenkin se 8 vuotta, jonka Turussa asuin tuntuu pitkältä ajalta ja tottakai mä totuin siihen tuttuun ympäristöön ja niihin ihaniin ihmisiin, joita kulki mun rinnalla. Suureen osaan kavereistani pidän yhteyttä ja tästä on pakko kiittää tätä sosiaalista mediaa. Facebookin avulla kun sain yhteyden vanhoihin kavereihini. Tälläkin hetkellä juttelen tarha-ajoilta parhaan kaverini kanssa ja onhan mulla häntä kokoajan ollut ikävä.
En halua jäädä märehtimään sitä, että mun ainoot kaverit olis vaan Turussa. Ei,, mulla on Tampereella oma kaveripiiri ja Turussa oma. Näen kavereitani Turussa niin paljon, kuin mahdollista. On aina kiva muistella aikaa, kun ei ollut vielä tällänen angstaava teini 😀 .
Enkös ookki ollu hekhee ekaluokkalainen? 😀