Nyt kun oikeesti menee hyvin

Heissan taas!

Nyt on aika päivitellä kuulumisia, varsinkin kun kaikki on täydellisesti.

Eka päivä amiksessa oli pelottava, aamulla en halunnut nousta sängystä. Mua ahdisti pelkkä ajatus siitä, että on uus luokka ja uudet ihmiset. Jos isäpuoli ei ois mua heittäny kouluun, niin olisin varmasti jäänyt vain kaupungille pyörimään. Isäpuoli sanoi siinä puol ysin maissa, et ois aika lähtee kouluun päi. Laitoin kenkiä jalkaan lievässä tuskahiessä ja täristen etsin takkiani. Avasin ulko-oven ja olisi tehnyt mieli vetää vaikka askillinen tupakkaa siinä hermostuneessa olossa.

Auto lähti ajamaan kohti Hervantaa. Puolen tunnin matka kului liian nopeasti ja pian näinkin jo kyltin, jossa luki ”Tampereenseudun ammattiopisto”. Auto pysähtyi parkkipaikalle ja sydän alkoi vetämään omia rallejaan. Onneksi näin Minjan koululla ja rauhotuin edes hieman. Edessä olisi infotilaisuus. SOS! Sali täynnä tuntemattomia ihmisiä löpisemässä turhanpäiväisiä. Koko koulun ykköset samassa tilassa, enkä erottanut oman alan opiskelijoita muiden joukosta. Infotilaisuuden jälkeen jakaannuimme ryhmiin. Itse pääsin C-luokalle, enkä tuntenut luokaltamme ketään. Tai noh, olin tavannut Merin aikaisemmin kun olin tutustumassa alaan. Keräsin rohkeutta ja menin juttelemaan. IHANAA! En olisi koulussa ainakaan yksin, jos tutustuisin edes yhteen luokkalaiseen. Meristä tuli nopeasti paras koulukaveri ja käymme lukiotakin yhdessä.

Luokkamme teki keskenään whatsapp-ryhmän ja siellä sitten läheteltiin älyttömiä meemejä ja sitä kautta sainkin whatsapp-nimeni takia uuden lempinimen. Vihdoin olen päässyt vanhasta lempinimestäni ”Käestä” eroon ja sen tilalle on tullut ”Pipa”. Tuntuu oudolta kun luokkalaiset huutelevat minua tuolla nimellä, mutta silti se saa aina hymyilemään.

Kului muutama viikko ja olenkin kaikkien kaveri meidän luokalta. Näen joitain vapaa-ajallakin ja se on asia josta aloin jopa itkemään. Olen niin onnellinen, että olen saanut kavereita koulusta ja nautin olla koulussa. Päivät ovat pitkiä, mutta luokkamme on niin mahtava, että jaksaisin katsoa sitä vaikka vuorokaudet ympäri.

 

kauneus meikki oma-elama ystavat-ja-perhe

Yksi parhaista päivistä ikinä!

Elikkäs jo ennen kun kesäloma alko, niin nähtiin esite Ylis-festareista. Ensin aateltiin et ”nääh jokku festarit” mut ku siin luki todella pienellä et Happoradio esiintyy niin johan heräs kiinnostus. Laskettiin Jutan kans päiviä et millon päästään tänne ja kun se päivä koitti niin ensin tarkistettiin että mun kamera toimii, jotta saatais kuvia. Ja niitä kuviahan oli loppupeleissä otettu lähes 300 😀 

DSC_0141.JPG

Vähän belvitaa jos sokerit laskee ettei pyörrytä.DSC_0146.JPG

Haettiin rannekkeet portilta ja oltiin tosi täpinöissä. Täristen annettiin se 20€ näistä rannekkeista ja käveltiin kohti lavaa. Oltiin puolisen tuntii etuajassa ja saatiin niin eturivin paikat kun mahdollista. Noh, pitäähän lempiyhtye nähdä kunnolla. EIHÄN NIISTÄ RANNEKKEISTA SENTÄÄN TURHAAN MAKSETA! 😀DSC_0148.JPG

Juuh, en pystyny yhtään pienentää mun hymyy, koska olin tosi innoissani ja ootin vaan et millon Happis alkaa soittaa. No se kuulutettiin sitten lavalle ja alettiin melkeen itkemään. DSC_0162.JPG

Ensin tuli A.H kattoon et kaikki laitteet on kunnossa.

Kesken keikan tuli kyllä sähkökatkos. Mutta se ei yleisöä haitannut. Villiinnyimme kaikki ja koko yleisön suusta kuului ”sähköt takas” noin vartin huutamisen jälkeen saimme sähköt takaisin ja keikka jatkui, onneksi <3DSC_0203.JPG

Aki <3

DSC_0202.JPG

Aki lauloi niin tunteella ja keikka oli todellakin parempi, mitä odotettiin. Akin takana vilahtaa Happoradion uusi jäsen. Häntä kosittiin nosturissa liittymään yhtyeeseen ja siihenhän hän suostuikin ilomielin 🙂

DSC_0232.JPG

Ja iki-ihana Pelastaja-kappaleen väliosan ”Jeesus-pose”. Se syntyi Puolimieli-kiertueen alkuvaiheessa hetken mielijohteesta ja muuttui traditioksi. DSC_0228.JPG

Keikalta lähdimmekin hyvillä mielin. Ääni menneenä ja muutenkin fiiliksissä. Söimme belvitat ennen kuin lähdimme kotia kohden. Päivä oli ollut sanoinkuvaamaton. Näytimme Akille käsillä sydäntä ja hän näytti niin takaisin. Olimme pyörtyä. Keikasta jäi todellakin hyvät muistot käteen ja aina kun soitan Happoradiota niin muistelen juuri tätä päivää ja ihania festareita. 

-Happisfani kiittää ja kuittaa <3

suhteet ystavat-ja-perhe musiikki uutiset-ja-yhteiskunta