Kaksospoikien synttäreitä
Synttäriteemalla jatketaan. Meidän kaksospojat ovat nyt viisivuotiaita, joten minulla on viiden vuoden kokemus synttäreiden järjestämisestä.
Tähän mennessä juhlien järjestäminen on noudattanut seuraavanlaista kaavaa; suurempi panostus, talo täynnä väkeä, kauhea stressi ja päätös siitä, että näin en kyllä enää ikinä juhlia järjestä. Seuraava vuonna helpomman kautta, sitten muistot stressisynttäreistä kultaantuvat, ajatukset alkavat kääntyä ”eihän siinä nyt niin hirveesti hommaa ollut, eikohän kutsuta koko luokka juhliin” ja sitten taas leivotaan itkua vääntäen ja miehelle tiuskien.
Ensimmäisenä vuonna mielessä oli lähinna kiitollisuus siitä, että olimme perheenä, pariskuntana ja kaksosten vanhempina selvinneet ensimmäisestä vuodesta hengissä ja edelleen aviossa. Juhlia vietettiin perheen kesken kesäkodissa shampanjaa juoden ja kakkua syöden. Pojat ottivat ensimmäisiä huojuvia askelijaan, eivätkä juhlista piitanneet. Eivät raukat saaneet edes mitään lahjoja.
Seuraavana vuonna olivat sitten jo tomeria toddlereita, saivat skootterit lahjaksi ja talo oli täynnä lähinnä äidin ja daddyn kavereita. Pojat olivat vielä rinnakkaisleikkijöitä, eivätkä niin juhlista perustaneet.
Kivointa oli syödä kakkua lattialta sormella.
Juhlista oli kuitenkin sen verran stressia äidille (kun kaikki piti taas suomalaisella sisulla, hampaat irvessä leipoa ja järjestää itse) joten seuraava vuonna päätettiin mennä taas helpoimman kautta. Mentiin mummun ja ukin kanssa tutustumaan Lontoon eläintarhaan.
Päivä oli oikein onnistunut, pojat tuijottivat eläimiä suu auki ja pääsin todella helpolla.
Sentään kakun leivoin kotona ja pojat saivat erilaisia autoja/junia/kulkuneuvoja lahjaksi.
Neljäntenä vuonna pojat ensimmäisen kerran ymmärsivät mitä synttärit tarkoittavat ja olivat preschool vuoden aikana nähneet miten luokkatoverit juhliaan viettivät.
Tämä tarkoitti, että synttäreitä ruvettiin järjestämään hyvissä ajoin, koko luokka oli kutsuttava ja sain jostain sellaisen loistavan idean, että halusin näyttää Britti-vieraille, miten suomalaiset synttärit vietetään, eli kotioloissa, kotitekoisesti, ilman ulkopuolista palkattua lasten viihdyttäjää. Mikä virhe!
Sehän tarkoitti sitten sitä, että en itse voinut nauttia juhlista yhtään, koska vedin juhlien ohjelmaosiota, ja viihdytin kahtakymmentä neljävuotiasta koko iltapäivän.
Onneksi ilma oli ihana, hehkuva helle ja ”ohjelma” koostui lähinnä vesi-ilmapallojen mäiskimisestä ja jäätelöiden ”myymisestä” juhliin rakennetusta jätskikiskasta.
Näinollen seuraava vuonna mentiin taas sieltä mistä aita on matalin, mutta tänä vuonna vallitsi kylläkin erikoisolosuhteet: olimme muuttamasta maasta seuraavana päivänä.
Myöskin hyvin ainutlaatuisesti, juhliin osallistuivat tällä kertaa kummankin puolen isovanhemmat (toiset kun asuvat Suomessa ja toiset Uudessa-Seelannissa) ja päätimme pitäät juhlat mahdollisimman simppelinä.
Ilmat olivat jälleen suotuisat, kesäkuun lopun aurinko lämmitti Lontoota ja katoin herkkupöydän takapihalle.Pojat riemuitsivat lahjoistaan (Lego ja Playmobil) ja odottivat innoissaan suomikavereitaan juhliin saapuviksi.
Ohjelmassa oli lähinnä kahden Pinatan paukuttamista, siinähän se kului iltapäivä rattoisasti.
Vielä emme ole joutuneet tilanteeseen, missä pojat vaatisivat kumpikin omia synttäreitään, en oikein tiedä miten sen järjestäisi. Kollega jolla on kolmoset kertoi heidän järjestäneen aikoinaan kolmet juhlat saman päivän aikana. Huh. Katsoos kun päästään sinne saakka miten toimitaan. Jotain sentään olen menneestä oppinut, poikien haluaman merirosvokakun hommasin ihan enteria painamalla ja olin muuten hyvää!
