Tabula rasa is here

Niinkuin taitelijoille tuntuu toisinaan iskevän blokki luomistyössään, niin sellainen on nyt myös mulla sen suhteen mitä kirjoittaisin Lilyyn. Pää on lyönyt tyhjää täällä sen jälkeen kun pääsin kuvahaasteen loppuun.
Miks mä oon täällä?

Oon muutamana viime päivänä kirjautunu tänne ja ajatellut tekeväni jonkun postauksen, mutta postaus on jäänyt ajatuksen tasolle aiheiden puuttuessa ja olen tyytynyt vain lukemaan muutamaa seuraamaani palstaa, ehkä olen kommentoinut jotain ja kirjautunut ulos.

Ehkä koko Lily on mulle yhä jotenkin hämärän peitossa. Tuntuu että tämä on pienuudessaan (paljonko käyttäjiä täällä onkaan?) hieman hierarkinen ja sisäänpäinlämpiävä yhteisö…? En tarkoita pahalla, kyllähän toki uudet palstanaloittajat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi ja tilaa annetaan. Mutta mikä on se jokin… Tuntuu kuin pitäisi brändätä itsensä jonkinlaiseksi toimiakseen täällä. Siitä tämä ehkä minulla kiikastaa! Ja se on tosiaan vain tunne. Mainitsemani hierarkia tulee minulle jotenkin mieleen pääsivulta, jossa jollain tasolla arvoikkaimmiksi määritellyt palstat loistavat kuvineen, niitä suositellaan (eikä toki syyttä) ja hehkutetuimmat palstatekstit ovat tasokkuusjonossa oikeassa laidassa. Sieltä jotenkin minua tökkii Eniten -sana. Eniten keskustellut ja eniten tykätyt – vai lukeeko se sittenkin viimeksi keskustellut ja tykättyimmät… No sama asia. Onko eniten -käsitteen alla ensimmäisenä oleva juttu voittaja? Ei kai tämä ole mikään kilpailu, mutta hetkittäin musta tuntuu vähän siltä. 🙂

Ongelma on lähinnä se että tällä palstalla ei ole mitään suuntaa. En jaa meikkivinkkejä, en esittele päivänasuja, en ole matkalla, ei kerro mitä teen vauvan kanssa, enkä edes jaksa kirjoittaa pitkiä, hyviä juttuja. Pelkkää random schaissea. No katsotaan. Tykkään kyllä bloggailusta, mutta Lily nyt hieman koettelee mua tällä haavaa…