Mua rasittaa ihan hirrrveästi uhoaminen. Siis sellainen negatiivissävytteinen puhuminen (yleensä kaiken kruunuksi kovalla äänellä), millä haetaan ulkopuolisten reaktioita. Se on erittäin suututtavaa! Uhoajista on tullut mun Top1-inhokki tätä nykyä, kun joudun taittamaan työmatkaani väistämättä keskustan halki ja vuorotyöläisenä vieläpä sekä arkena että viikonloppuisin, aamuin illoin. Viikonloppuiltoina näitä uhoajia luonnollisesti kohtaa eniten ja siksi tämä onkin juuri taas ajankohtainen mielipahan aihe.

Teinit harrastaa tätä uhoamista havaintojeni mukaan eniten. Yleensä joukossa tämä tyhmyys tiivistyy, mutta ei siihen aina tarvita suurtakaan porukkaa että joku aukoo päätään uhoavaan sävyyn. Puhumisen sävy voi olla uhopainotteista vaikka asiasisältö ei olisikaan uhkailevaa (mikä itselleni tulee uhoamisesta heti mieleen).

Väitän tunnistavani seurueen puhetyylistä että puhuvatko he autuaasti keskenään haluamatta sotkea ulkopuolisia mukaan. Ja rakastan sen sortin edustajia, vaikka he puhuisivat kovaakin. Esimerkiksi junassa minulle tulee jopa turvallinen olo sellaisten vieressa, jotka osaavat jutustella ilman uhoa. Mutta sitten on näitä, jotka voivat puhua vaikka omasta mummostaan kuinka se on vanha kääkkä, joka ei tajua mistään mitään ja samalla he pälyilevät hieman muita junan matkustajien ilmeitä vaikka oma matkaseuralainen olisikin vastapäätä jo kuulolla. Ja yksinmatkustajana minua ahdistaa ja riepoo se että tällainen uhourpo hakee ilmettäni kuvastamaan reaktiota hänen tyhmääkin tyhmemmille jutuilleen. Tilanteesta riippuen rintaani joskus oikein puristaa ahdistus, joskus vaivaa pelkkä vitutus. Mä en halua liittyä känniääliöiden mölötysjuttuihin mitenkään. Ei kiinnosta että joku haluaa jääkiekkoreissun päätteeksi pyytää puhelinnumeroani. Antakaa mun nyt rauhassa kulkea työmatka!!!

Liitän myös sylkemisen uhovihaani. Tekisi mieli joskus ihan läpsäyttää kadullesylkijöitä. Sylki kuuluu ruoansulatuskanavaan ja sen entsyymit auttaa pilkkomaan ruokaa. Sylkemisestä sais mun puolesta poliisi vaikka sakottaa!

Positiiviset ihmiskohtaamisen työmatkalla ovat ihan okei, mutta ne jäävät pahasti näiden negatiivisten alle. Niin oli paljon mölyäviä urpoja liikenteessä tänäkin iltana.

Mä oon ihan mummo tämän mielenpurkauksen kirjoitettuani, mutta mä en vaan kestä tuollaista! Mä haluan muuttaa maalle ja olla näkemättä ketään työmatkallani!