A confession

Teen tunnustuksen.

Jos eräs henkilö nyt lähestyisi minua soveliaan tuttavallisuuden rajan ylittäen, niin en ehkä osaisi vastustaa lankeamista häneen. Hän on houkutteleva. Olen miettinyt asiaa viime aikoina ja kuvitellut millaista se olisi, jos niin kävisi. Ajatus on kutkuttava. Väärää tällaisen asian ajattelemisesta tekee se että minä sekä kyseinen tuntemani henkilö seurustelemme kumpikin tahoillamme. Haluankin seurustella, sillä nautin kovasti omasta nykyisestä parisuhteestani. Ja pettäminen suhteessa on auttamattomasti väärin.
Mutta täytyy sanoa että tuttavan houkuttelevuus on kasvanut aivan hävyttömän suureksi.

Tuntemani kaveri on ensinnä mainitakseni ilo silmälle. Mutta ennen kaikkea hänen kanssaan on ihana olla juttusilla, sillä hän on kiinnostunut keskustelukumppanistaan, kuuntelee, kertoo omia asioitaan osaten olla sekä vakava että nauraa. Hänen olemisessaan on varmuutta ja nöyryyttä ja hän on kohtelias ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan, vaikka salliikin itselleen myös naurahtaa muiden tekemisille.

Rakastan poikaystävääni.
En voi tai halua sanoa tätä ihastumistunnustusta kenellekään tutuilleni, mutta pelkkä päiväkirjan sivulle kirjoittaminen ei tuntunut tässä tapauksessa riittävältä. Tulin tänne nyt ripittäytymään julkisesti asian kanssa.
Olen paha, paha, paha, paha ihminen! Nimenomaan ensimmäisenä mainitsemani lihan houkutuksen takia. Mutta aion olla vahva.

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään

Ulkoilua ja iloista mieltä

Mulla oli tänään viikon ainut vapaapäivä töistä ja käytin sen hyvin.

Aamupäivällä lähdin hölkälle ulos! Kyllä, aivan oikein: ei salin juoksumatolle, vaan raikkaaseen ulkoilmaan. Meinasin kääntyä alkumetreillä jo takaisin kotiin sillä tummanpuhuva, pilvinen taivas rippasi muutamia vesipisaroita niskaani. Totesin mielessäni että nyt tämä ulkolenkkeily on aloitettava, enkä sula sateessa. Tein loppujen lopuksi yli puolentoista tunnin lenkin ja löysin lähiympäristöstä aikaisemmin kartoittamattomia teitä. Koko aika ei mennyt hölkätessä, sillä satunnaisista sadepisaroista välimättä valjasti surkean kännykameran kovaan käyttöön. Tyylilleni uskollisena kuvasin äkkiseltään pienen muistikortin täyteen ihania joenvarsikuvia. Aurinkokin pilkisteli lenkillä ja hölkyttelyn ohella sain nauttia hurmaavista muisemista. Vaikutuin pellon viertä kulkiessani, kun aurinko jäi pilven taakse ja tumma varjo liikkui ripeästi yli laajan multapellon. Tunnelma muuttui ihan hetkessä pellon tummetessa! Matkaa taisi kertyä arviolta 7 kilometriä. Ja mikä hienointa, mulla tuli aloitettua lenkkeileminen ulkona. 🙂

Tein tänään myös operaatio tukanvärjäyksen. Palasin taas vanhaan suosikkiini, L’orealin Helsinki-vaaleaan. Värin vaikuttaessa tekaisin salaatin ja ehdin melkein syödäkin sen myös.

Illalla sitten vain seurustelin avopuolisoni kanssa. Avopuoliso on kyllä niin hassu sana, että en oikeasti osaa käyttää sitä puhuessani poikaystävästäni, mutta ajattelin tässä nyt kokeilla. Käytiin iltakahveilla uudistetussa ostosparatiisissa Malmin Novassa ja kaarreltiin pikaisesti kaupoissa ennenkuin menivät kiinni. Ostin ihanantuntuisen isojen tyttöjen T-paidan Seppälästä, jota ajattelin pitää yöpaitulina.

Selvästi hyvä päivä!

kuva101-1.jpg

kuva143-1.jpg

Hyvinvointi Liikunta Mieli