Autokuskeja on monenlaisia ja minua suututtaa heistä hyvin monenlaiset. Tällä haavaa kaikista eniten sokeat, joista yksi yritti tyrmätä tällä viikolla rakkaan siskoni. Miksei seniorikuskeille oikeasti tehdä jotakin seniiliystarkastuksia ennenkuin he vaarantavat liikennettä. Papparainen oli tunnustanut siskolleni että ei ollut nähnyt tätä suojatiellä ja olipa vielä kysynyt että pyöräilikö hän siitä suunnasta, jonne hän oli oikeasti ajamassa. Tällä pappa tunnusti ettei pää ollut kääntynyt kumpaakaan suuntaan. Kyllä mulla veri kiehuu ajatellessani tällasia ihmisiä ajamassa minun omien, viattomien ihmisten päälle! Siskoni meni papan kyydissä terveyskeskukseen, jonne tämä sokea äijä olikin sopivasti jo valmiiksi matkalla, ja siskoni mukaan oli kuulemma vähällä etteivät he matkan varrella saaneet lisää pyöräilijöitä mukaanvietäväksi.

Moottoritiellä ajetaan satasta, eikä siellä tarvitse pyöritellä päätään jatkuvalla syötöllä seuratakseen sivulta tai takaviistosta mahdollisesta tulevia muita ihmisiä, mutta taajama- ja kaupunkiliikenteessä NIIN KUULUU TEHDÄ!!! Joka suuntaan pitää katsoa ja vieläpä jos sieltä pyörä tulee, kävelijä tai lapsi leikkii lähistöllä, niin jarrua pohjaan ja ehkä pieni pysähtyminen siihen kohtaan. Parkkialueelta tielle ajamiseen kuuluu ehdottomasti sivumulkaisut edessäolevan pyörä-, kävely- tai autotien osalta. Silleen silmät auki ja mieli avoinna, että havainnot mahdollisista muista liikkujista kulkee aivoihin asti ja reagointijalkaherkässä. Suojatien kohdalla sama homma. Ei kai se oo niin vaikeeta?!

Mut itseni pyörällä ajaessa kumosi parkkialueelta tielle saapuva rouva, joka ylläri-ylläri ei huomannut minua. Hän kun oli liittymässä sille lähemmälle kaistalle ja arveli että riittää kun katsoo vain vasemmalle, että tuleeko autoja. Hän ajoi sen verran hitaasti ja ehdin melkein alta pois, joten kaaduin itse vain katuun satuttaen polven. Onneksi en päätä – kypärää ei ollut, koska olin vain lyhyellä pyörämatkalla. Järkytys oli suurempi kuin fyysiset vauriot ja talutin pyöräni täristen ja itkien kotiin. Syy oli ehdottomasti enemmän tämän mamman, joka ei ollut katsonutkaan oikealle ylhäiseltä kuskin paikaltaan.

Pyöräilijän ja auton törmäyksessä ensin mainuttu kärsii aina ainakin ne fyysiset vahingot. Vikaa voi olla myös pyöräilijässä, mutta tapahtumapaikat ovat usein sellaisia että autoilijan havainnointi on ollut puutteelista. Myös muun muassa työkaverille on käynyt juuri samoin kuin mulle – autoilijalle riitti vain itseään kiinnostavaan sivusuuntaan katsominen.

Jos ei havainnointi toimi, niin jalka pois kaasulta! Sokeat pois ratista!

Jos joku vielä kerran yrittää mun siskon päälle ajaa, niin tekis mieli kyllä vähintään käydä henkilökohtaisesti leikkaamassa ajolupa kahtia!