Palataanpa vielä Vapputunnelmiin. Mulla on muuan mukava työkaveri, joka on tavannut kutsua Vappuaaton kinkereille luokseen ja siellä oltiin tänäkin vuonna. Tämä oli jo viides Vappuni hänen luona – perinne on syntynyt! Sää oli melko kylmä, mutta grillauskausi korkattiin perinteitä vaalien. Itse en kyllä häärinyt grillimestarina tai pihalla muutenkaan. Kiekkopeliä katseltiin sivusilmällä ja julteltiin mukavia.
 

Sitten varoitus tarinan jatkumisesta: ryyppääminen lipesi hallinnasta ja loppu on legendaa. Hauskaa oli toki, mutta oma filmini pätkii pahasti loppuyön osalta. Noloa!!! :/ Ei ole yleensä tapaistani olla tajuamatta omia rajojani, mutta nyt  lipsahti. Emäntäkin oli kyllä hyvänä apuna paukkuja kaatamassa. Shotit on kyllä vihonviimeisiä, en suosittele niitä kenellekään. Hävettävintä illan osalta oli ehkä se että mua ja poikaystävääni ei päästetty lähibaariinkaan enää vähän vaille kolme, kun sinne keksittiin vielä (täysin tarpeettomasti) hiippailla. Sisäänpääsyn epäämistä mä en edes kehtaa tutuille kertoa, mutta nyt täällä jaan nöyryytykseni ja toivon nöyryytyksen taakan vierähtävän sydämeltäni. 🙂

Elämä voittaa jo ja nyt eletään taas kunniallisesti.

Ja lä-lä-lä Petri Nygård, mun ”sammumaton jano” olikin sammuvaa sorttia. Ottaa kerran kunnolla, niin kyllä se sammuu! 😉