Se olis maaliskuun viimeinen päivä! Mulla on pitkästä aikaa sellainen hetki että tunnen itseni vähän pirteäksi ja jopa positiiviseksi. Menneinä päivinä olen pää tukossa ja hetkittäin korkeassakin kuumeessa vienyt itse itseltäni viimeisetkin voimat ajatellen että kaikki on ihan karseeta. (Ajatustyö jäi oikeastaan kaikessa komeudessaan tuohon.)

 Tänään ulkoilin ensi kertaa tällä viikolla (lääkärillä, kuinkas muuten) ja otin myös viikon ensimmäiset kunnon kahvit – ulkoilmassa. Aurinkoinen, raikas ilma piristi ihmeesti ja tietysti jo kuumeen laskeminen.

Jos jostakin olen erityisen ilonen, niin siitä ettei tää sairastelu sattunu viikkoa myöhemmälle, kun Alppien juuret kutsuvat. Tätä vauhtia oon pian onneksi ihan matkakunnossa! 🙂

Ei mulla oikeastaan mitään tämän ihmeellisempää. Ihanaa vaan, kun taas ajatus kulkee päässä taas, jalat kannattaa ja ruokakin maistuu. Hyvää kesän odotusta!