Syntyneet ja kuolleet

Lempisivuni Helsingin Sanomissa on kuolleiden ja syntyneiden ilmoitukset. (Jos olo on sopiva niin myös vihittyjen nimet tulee luettua.) Tiedän että tulleiden ja menneiden kansalaisten nimet eivät ole ehkä sitä informatiivista antia muutoin niin ajankohtaisesta lehdestä, mutta niissä on silti sitä jotain, mistä syystä aloitan uutislehden lukemisen niistä.

Kuolinilmoituksista tutkailen nimien lisäksi ikiä ja päivämääriä, usein mietin mitä itse tein ehkä huolettomana nimenomaisina päivinä kun toisten elämät ovat päättyneet… Erityisen surkeaa on nähdä kovin nuorena poisnukkuneiden ilmoituksia, enkä voi olla miettimättä heidän lähimmäisiään ja sitä miten he ovat mahtaneet viime päiviään jaksaa. Kuolinilmoitusten kauniista muistolauseista tulee joskus tippa silmään. Yksi kauneimpia on mielestäni seuraava:

Nyt olen vapaa /ja mukana tuulen /saan kulkea rajalle ajattomuuden /Olen kimallus tähden /olen pilven lento /olen kasteisen aamun pisara hento /En ole poissa vaan luoksenne saavun /mukana jokaisen nousevan aamun /ja jokaisen tummuvan illan myötä /toivotan teille hyvää yötä.

Kuolinilmoituksissa on jotain kovin herkkää. Kaipausta, elettyjä vuosia litistettyinä numeroiksi, itkeviä leskiä ja muistoa kunnioittavia työpaikkoja… Vaikka poismeno on surullista, niin se on kuitenkin väistämätöntä ja omalla tavallaan luonnollista. Kuoleman ollessa luonnollinen osa elämää sanoisin syntymän puolestaan olevan sen sijaan se ihmeellinen osa. Ehkä hieman lohdukkeeksi luen kuolleiden jälkeen syntyneiden nimiä. On hauska seurata millaisia nimiä ihmiset antavat ja miten ponnekkaasti ylpeät sisarukset laitetaan tuoreen vauvan ilmoituksessa esille (mielestäni ne voisi laittaa vanhempien nimien perään). Syntyneiden palstalla kuultaa ilo ja toivo. He eivät ole vielä maailman ”pilaamia”, joten heidän kauneuttaan on ilo ihastella.